TK4 Somollis Tikka ja menolippu TOKO SM 2014 -kilpailuun!

Niin siinä vain kävi, että Tikalla oli tähän keväälle kalasteltuna neljä tokon erikoisvoittajaluokan koetta ja tyttö meni ja nappasi niistä kaikista ykköstuloksen! Tikka on kyllä kerrassaan jo tänä vuonna ylittänyt odotukseni, vaikka vain puolikas vuosi on elettynä. Paikka valmennusrenkaassa ja TK4. Mun Tikka <3

Ensimmäinen koe Ikaalisissa Kurtin Juhan tuomaroimana meni vähän heikommin, koska nollasimme ruudun ja pientä muutakin kokemattomuus säätöä tapahtui. Pisteitä sieltä 263,5.

Tikka FMBB 2014 kisoissa - (c) Miia Lönnqvist

Seuraava oli Tampereella TAMSKin tallilla vajaa pari viikkoa myöhemmin. Sieltä irtosi varsin mukava suoritus ja pisteitä 299 sekä KP. Toinen kiinnitys TK4 -koulariin! Tuomarina Tiina Heino.

Taas muutama viikko eteenpäin ja matkasimme yhdessä Annen ja Metkun kanssa Forssaan Kurtin Juhan tuomaroimaan kokeeseen. Sielläkin Tikka teki varsin mukavan setin, mutta ei suinkaan ehjää settiä. Pisteitä kuitenkin huimat 306, KP ja TK4. Koe oli tasokas, koska näillä pisteillä ei päässyt edes palkinnoille.

Sitten oli vielä YLÖKKin koe samalla viikolla. Siellä tuomarina Maria Ala-Nikkola. Tikka tempoi liikkeet jälleen varsin mukavasti ja kokosi pistesaaliikseen 300 pistettä ja jälleen KP.

Hyvin mielin sain siis laittaa SM-ilmon joukkueemme (Rally-tassut KK ry) mukaan, sillä Tikan kolmen kokeen keskiarvo on sen verran mukava, että eiköhän me noilla pisteillä saada menolippu SM-kilpailuun. Jännittävää!!! Paljon olisi kuitenkin fiksailtavaa liikkeissä ja erityisesti toivoisin petrausta liikkeiden väleihin, joihin en ole nyt kovin tyytyväinen. Tosin panostuskin niihin on ollut aivan liian vähäistä. Sen onneksi voi nyt muuttaa :)

KIITOS maailman parhaat treenikaverit Piia, Krista, Mika, Taina, Hanni ja Anne! Te olette kerrassaan <3

FMBB-joukkuetreenit

Eilen treenasimme joukkuelaisten kanssa. Harmi, että varsin vähälukuisenea sakkina olimme paikalla. Hienoa näissä treeneissä on se, että pääsee vieraiden ihmisten liikkuroimaksi ja tulee joskus treenailtua paikalla olojakin. Paikalla oloja on kyllä viime aikoina koitettu päästä muutenkin treenailemaan, jotta pääsee vahvistamaan niitä asioita, mitä haluaa. Kokeilussa oli myös liikkeenohjaus englanniksi seuraamisessa, hyvin selvisin siitä :)

Aamusta treenattiin jo Piian kanssa keskenämme. Oli tosi hyvät treenit, kiitos Piia jälleen! Tikka oli varsin pätevä. Harjoitukset suuntaavat nyt erikoisvoittajaluokan korkkaukseen jossain kohtaa kevättä. Katsotaan, miten onnistumme rakentamaan toimivat liikkeet ja niistä kokonaisuuden. Viilattavaa piisaa aina, mutta se on mukavaa noin ihanan koiran kanssa kuin mitä Tikka on. Se on oikeasti kyllä melkoisen pätevä. Kaikki sitä on aina sanoneet, mutta minä alan tajuamaan sen vasta nyt. Hauskaa on treenistä toiseen ja ongelmatkin ratkeilevat pätevien treenikavereiden avulla ja tuella <3 

Kipinä treenaili taas EV-liikkeitä liikkuroituna. Sain videollekin ison osan niistä. Paljonhan siinä on hyvää ja etenkin se ilme on hieno asia. Tärkein on onnistunut - koira haluaa tehdä tokoa, joskin on halunnut aina, mutta silti pitää muistaa olla iloinen siitä, että onnistunut opettamaan koiralle motivaation, halun ja ilon tehdä tokoa. Omana tavoitteena on saada suorituksia hieman harmonisemmiksi kuin mitä eilen nähtiin, mutta yhtä kaikki videolta näytti paljon paremmalta, vaikka toki pääpiirteissään olin tyytyväinen muutenkin eilisiin suorituksiin. Lähdin vähän uudenlaisiin kokeiluihin eilen Kipinän kanssa, mutta vielä se ei riitä kantamaan läpi paketin tai edes puolikkaan. Tätä pitää edelleen testailla ja tuumaillla. Lisäksi sain pienen ajatuksen kokonaisuusharjoituksia ajatellen. Joskus ennenkin sitä on tehty, mutta olen vain unohtanut! Hyvä, että tuli mieleen. Tunnaria lähden nyt työstämään uudella tavalla ihan tosisssani, uskon, että tämäkin asia pystytään vielä ratkaisemaan :)

Helmikuu on takana ja maaliskuu on hurahtanut käytiin. Maaliskuulla on jotain mitä odottaa <3

Helmikuu oli melko hyvä kuukausi. Opittiin monta uutta asiaa ja ennen kaikkea luulen pääseeni taas yhden portaan eteenpäin uudenlaisella tiellä koirankoulutuksen suhteen. Olen niin iloinen tästä kaikesta :)

Maaliskuu toi mukanaan myös kyykkä- ja hoover-haasteet, joihin yritän pontevasti vastata haasteen edellyttämällä tasolla. Maaliskuun tavoitteena on paitsi treenata tokojuttuja, niin myös nostaa väsymyksessä nuokkunutta aktiivisuustasoa liikunnan osalta niin omien kuin koirienkin kohdalla. Kevättä, valoa ja lämpöä kohden mennään pitkän, märän ja synkän syksyn sekä melko synkeäksi jääneen talven jälkeen. Nyt saa jo tosissaan alkaa bongailla kevään merkkejä ja pääsee ulos treenimäään, aika huisin hienoa :)

Sipoossa treenaamassa

Tänään matkustin koirien kanssa Sipooseen. Olipas kiva reissu!

Kipinän kanssa tokoilin vain hyvin vähän. Tein rauhallisia juttuja, koska en ole vielä saanut prosessoitua sitä, miten saan mielentilan siihen optimaaliin tai edes lähelle sitä. Sitä pitää edelleen pohtia. Huono ei ollut Kipinä tänäänkään, mutta lujaa olisi mennyt, jos olisi jotain vauhdikasta tehty, sen tiedän. Vaaputin-juttuja alkuun, jatkeeksi seuraamista (Kiitos Mika, kun muistutit omien seuraamisoppieni toteuttamisesta, heti vastasi koira treeniin :)) ja loppuun vielä kauko-ohjausta. Tässäkin olisi vähän pohdinnan paikka, että saisi ihan priimaksi :)

Tikka puuhastelikin sitten monenlaista. Oikeastaan vähän kaikkea paitsi ei seuraamista. Pinkit merkit osoittautuivat näkymättömiksi - tämä on jännä, koska syksyllä jo havaitsin ensimmäistä kertaa pinkeillä merkeillä treenatessa, että minun kummallakin koiralla oli vaikeuksia niiden kanssa. Tällaista ei ole ilmennyt muun värisillä merkeillä - ei edes niillä punaisilla siellä vihreällä nurmikolla. Aika vinkeää. Tytöt boikotoi pinkkiä ;)

Pääsimme kokeilemaan erilaisia metskuja, mikä olikin tosi loistava juttu! Idari onnistui tänään kahdesti hyvin - jes, olen niin iloinen :). Mukaanottoja pitäisi muistaa nyt ottaa ohjelmistoon, olen ne ihan unohtanut. Kauko-ohjausta tutkailtiin ja päädyin pitäytymään visiossa, jota eilisissä aamutreeneissä visioitiin. Nyt pitää vain tuumailla, miten ko. toiminnon saa jalostettua alulle ja siitä edelleen puhtaaksi vaihdoksi :). Omana huomiona itselleni pitää taas muistaa ylläpitää kontakti ja asenne liikkeiden välissä oikeana!

Oli kyllä hienoa. Kiitos Jessica ja Mac! 

SKL:n tokon valmennusrenkaan valinnat

Huhheijaa, postin odottaminen ja kyttääminen päättyi, sillä Tikka ja minut on valittu Suomen Kennelliiton tokon valmennusrenkaaseen! Olen niin iloinen ja onnellinen tästä tiedosta. Arvostan todella paljon sitä, että meidän katsottiin olevan potentiaalinen koirakko tähän huiman taitavaan joukkioon. Ilman maailman mahtavampia treenitovereita: Piiaa, Kristaa ja Mikaa tämä olisi ollut silkka mahdoton haavekuva ja ilman heitä, en olisi rohjennut edes hakea mukaan! Suurkiitos kuuluu myös Annelle, Tainalle ja Hannille, jotka ovat ahkeraan tsempanneet meitä ja treenanneet kanssamme. Etenkin Annella on iso merkitys jo vuosien takaa siihen, että ylipäätään olen päätynyt tokoharrastajaksi! <3 Kiittää täytyy myös paikallisen valmennusryhmän puolikastamme ja kaikkia meitä auttaneita ja opastaneita - kiitos!

Lepo on tärkeää halki matkan - pennusta alkaen.

Pieni oli Tikkakin joskus :)

Tänään kävimme hallilla treenailemassa Mikan kanssa. Treenit olivat jälleen kerran erittäin hyvät. Olen todella tyytyväinen paitsi Tikan suorituksiin, niin erityisesti siihen, millaisessa harmonisessa mielentilassa ja yhtenäisessä kuplassa Kipinän kanssa teimme tänään töitä. Wau! Siinä on jotain tavoittelemisen arvoista. Nyt pitää vain oivaltaa, miten se saavutetaan! Mikalta onneksi siihen sainkin tänään roppakaupalla ajatuksia. 

Päivä jatkui vielä maastotreeneissä Heidin kanssa. Kiitos Heidi! Ajatella, että on 27. päivä helmikuuta vuonna 2014 ja me treenasimme jälkeä ja esineruutua käytännössä katsoen sulassa metsässä. Ihan käsittämätöntä, ei sitä voi tajuta! Jäljet sujui tytöiltä mainiosti ja Tikka oli erityisen pätevä esineruudussa. Kipinällä esineruudun tutut pulmat ovat olemassa, mutta tänä vuonna niistä tehdään historiaa - asenteella ja hyvällä fiiliksellä!

FMBB joukkuetreenit, osa 1

Kokoonnuimme 8.2. ensimmäistä kertaa treenaamaan FMBB 2014 toko -joukkueen voimin Ylöjärvelle. Hienoissa olosuhteissa mukavalla porukalla on mukava tietenkin treenailla :) Kipinä teki kisamaisena settinä  kaikki liikkeet läpi ja sitten lisäksi vähän luoksetuloa, asentoja ja tunnarin haistelua. Kipinä oli aika mukava. Vire oli korkea, mutta pysyi melko hyvin paketissa. Hieman heilahti balanssista yli, mutta ei pahasti. Itse vähän sähläsin joissakin asioissa ja Kipinän virheet taas olivat odotettavissa olevia ja verrattain pieniä. Ainoastaan luoksetulon suorastaan törkeät ennakoinnit liikkeelle lähtöjen suhteen olivat yllätyksenä tulleita virheitä itselleni, mutta tämän pitäisi onneksi olla melko helppo asia vahvistaa takaisin kuntoon. Hyvä, että tuli esiin treeniolosuhteissa :) 

Kerrottakoon myös ennakkotietona, että pidämme huhtikuussa Koirakoutsi areenalla toko-koulutuspäivän. Kouluttajina on minä, Sari Nieminen ja Merja Korte. Koulutuspäivän tuotto menee joukkueemme kisareissun hyväksi. 

Näyttökokeessa

Eilen oli Ojangossa SKL:n Tokon Valmennusrenkaan näyttökoe. Hakijoita oli 22 ilmoittautuneesta paikalla 20. Olen jo muutamana vuonna halunnut hakea tänne Kipinän kanssa, mutta se on vain jäänyt eikä vähiten vireongelmien vuoksi. Tänä vuonna olisi Kipinällä viimeinen vuosi pyrkiä mukaan renkaaseen. Tuumin asiaa aikani ja lopulta laitoin hakemukset Tikan kanssa matkaan. Tikka alkaa hiljalleen päästä sille tasolle, että lunastaa sen pääasiallisen toko-koiran paikan, vaikka Kipinällä onkin keväällä tulossa tärkeä MM-kilpailu! Tikka ei ole vielä kisannut erikoisvoittajaluokassa ollenkaan, mutta alkaa hiljalleen valmistua sitä varten. Sen kanssa tuo vireensäätelykin on hieman helpompaa kuin halinoissin kanssa :). Eikä se Tikkakaan nyt mikään pentu enää ole. En tiedä, missä välissä se on kasvanut aikuiseksi isoksi koiraksi - ehkä eilen?

En ollut koskaan aiemmin käynyt Ojangossa olevalla Vuokkoset areenalla. Kiva halli ja hyvä pohja! Lenkkimaastot oli mainiot. Kävin ihan kunnon kävelyllä koirien kanssa suorituksen jälkeen. Hortoilin julmetuissa mäissä lukemattomia polkuja pitkin hyvän tovin. Kesällä nämä maastot ovat kuitenkin kuulemma kovin käärmeriittoiset, mikä on tietenkin surullista näin lähellä isoa koirakeskusta. 

Matka Ojankoon taittui mukavasti, vaikka itsekseni matkaa teinkin. Aikataulukin pelitti hyvin. Koko päivä oli hyvin järjestetty ja järjestelyt toimivat hienosti. Aivan mahtavaa oli se, että tunnelma oli mukava ja kannustava ja koko tapahtuman ilmapiiri oli positiivinen. Kannustusta ja kehuja tuli monille ihan vieraidenkin ihmisten taholta. Ja pari tosi hienoa koiraa pääsin itsekin näkemään suorituksessa muunmuuassa näin tollerin, jollaista en ole ennen nähnyt. Se oli törkeän hieno! Kuten se pikkukoirakin, olisiko ollut shipperke? Wau! 

Kehä oli rakennettu hyvin ja selkeästi. Pieniä haasteita mahtui mukaan. Tosin, jos on treennut vaihtelevin haastein, niin näistä selvisi mukavasti. Seuraaminen nimittäin lähti heti yleisön viereistä laitaa pitkin. Lisäksi seuraaminen meni kohti suoraan isoa peiliä ja perusasentoon pysähdyttiin ihan peilin eteen. Paikalla istuminen oli selkä yleisöä vasten. Liikejärjestys oli: paikalla istuminen, seuraaminen, luoksetulo, ruutu, tasamaanouto ja kauko-ohjaus. Ei sitä tunnaria olllut ollenkaan, melkein harmitti, että olin huolimattomasti lukenut, sillä Tikka ja minä oltaisiin mielellämme tehty tunnarikin :).

Vähän pitää suitsuttaa Tikkaa. On se vain hieno koira <3. Tuskin voin käsittää, mitä kaikkea siitä voi kuoriutua vuosien myötä! Mikä käsittämätön onni, että olen saanut noin hienon koiran elämääni - ihan arkea myöden! (Ja ihan sama koskee kyllä Kipinää!) Tikka marssi eilen halliin ihan kuin mihin tahansa muuallekin. Itseäni alkoi hallilla yllättäen jännittää hurjasti, kun oltiin numerot arvottu ja saatiin numero kaksi. En oikein tiedä, mistä jännityskumpusi. Ehkä siitä, että ympärillä oli jännittäviä ihmisiä kovasti ja tilanne jotenkin konkretisoitui. Oltiin tultu näytönpaikkaan, ei kokeeseen.

Tikka vastasi jännitykseeni, kuten aavistinkin - haukkui herkästi minulle, kun koitin jotain sen kanssa puuhastella. Varmaan ärjyi, että mikä hitto sua vaivaa!!!! Tai sitten yritti rauhoitella minua haistelemalla maata. Jotenkin onnistuin kuitenkin rauhoittamaan itseni, muistamaan kaikki ne asiat, missä Tikka on todella taitava. Tiedän, että se osaa, miksi siis pelätä? Tehtiin yhdessä pieniä juttuja laidalla ja haettiin yhteinen sävel. Näin kehään oli helppo marssia :)

Paikalla istumisessa vähän kömmähdin itse. Tikka esitti jälleen kerran sen hienon taidon, että se pitki sitkeänä sissinä kontaktia perusasennossa rivissä, kun toimihenkilöt selvittivät kisaajille asioita. Kehuin kerran välissä pienellä vapautuksella ja siitä takaisin. Jätettäessä koirat sitten tein kömmähdyksen. Annoin istu-käskyn. En koskaan anna istu-käskyä! Tikka lähti reagoimaan käskyyn, se varmaan ajatteli, että tämä olikin paikalla makuu, mutta se osoitti kuitenkin heti olevansa superkoira ja tajusi, että se oli istu-käsky. Se nytkähti ja jäi vajaaseen istumiseen, mutta oli käsittääkseni pysynyt siinä asennossa! Olen todella tyytyväinen koiran suoritukseen tässä. Itse muistan jatkossa pitäytyä opettamissani jutuissa ;).

Seuraamisen alkupiste oli heti kehääntulon  edessä. Siitä lähdettiin käännös vasempaan ja liikkeelle. Tikka teki tämän hienosti ja siitä tiesin, että me olemme samassa kuplassa ja hoidetaan tämä juttu omaan parhaan osaamisemme mukaan. Ja niin tehtiin. Seuraamisen kömmähdys tuli juoksun vasemmalle käännöksessä. En ole tainnut näitä juuri treenata, joten ei Tikka osaa tätä! Törmäsin hieman koiraan, mutta Tikka jatkoi töitä kuten siihenkin asti. Yleisö, peili, tuomarikunta tai mikään ei häirinnyt sen suoritusta. Peruutus oli teknisesti epäpuhdas, mutta sitäkään se ei paremmin osaa, tällä hetkellä.
Luoksetulo oli hieno. Itse vähän mietin, että oliko stoppi kovin hyvä, mutta kun videolta katsoin, niin olen tyytyväinen. Olisi voinut olla vieläkin napakampi, mutta hyvä se oli! Vikassa pätkässä vähän kaartaa sivulle, mutta tätä ei olle vielä ehditty työstämään pois.

Ruudusta olen todella onnellinen. Vihdoin olen keksinyt keinon (Kiitos maailman parhaiden treenitovereiden!), miten saan tämän toimimaan. Huippua! Minä stoppasin Tikan eikä se itse vielä ollut aikeissa stopata, jes! Ruutuun pinkoi hienosti ja stoppasi hyvin ja maihin hyvin. Kerran siinä jotain vähän sääti maatessa eli vilkuili sivulle. Seuraamaan vauhdilla ja hyvin! 

Nouto oli mukava. Paluu hidastui loppuun, mutta se on selvää, kun tämä uusi palautuspaikka on ollut käytössä vasta pari-kolme viikkoa. Hienosti teki siis senkin, se vain vaatii vielä vähän ylimääräistä ajatusenergiaa. Tätä pitää ehdottomasti nyt paljon. Irroitus OK. Riitalta ja Ninalta kyselinkin tätä miten sen irrotuksen saa tehdä (millä kädellä jne.) ja sain vastauksia. Nyt voin valita oman tapani :)

Kaukoissakin Tikka teki juuri siten kuin se osaa. Vaihtojärjestys oli M-I-S-I-M-S-M. Selkeästi näkee nyt, mitä olen viimeisen puolentoista viikon treeneissä onnistunut oikein vahvistamaan. Kiitos Piia! M-S-M on sellainen, mitä pitää vielä kehittää. 

Olen iloinen, onnellinen ja tyytyväinen. Erityisesti siitä, että Tikan kanssa teimme hommat yhdessä. Oli tosi rauhallinen, luottavainen ja harmoninen olotila kehässä, kun pääsimme vauhtiin. Ihana tunne, ihana koira!
Pari viikkoa nyt sitten jännäillään, ketä renkaaseen pääsee! Kaikkea muutakin kivaa ja mukavaa mahtui päivään, Kiitos kaikille. 

Vaappuen kohti päämääriä

Koirankoulutus ei ole aina ihan niin yksinkertaista ja ihan niin helppoa, mitä voisi kuvitella. Olen saanut oppia paljon uusia juttuja, nieleskellä vähän pettymyksiä, jotka olen ihan itse aiheuttanut, sekä yrittänyt vaihteeksi keskittyä oletetusti olennaisempiin asioihin. Yksi olennaisuus on ollut vaaputtimen harjoittelu. Se on jo pitkään ollut haluamieni välineiden hankintalistalla ja nyt minä sitten sen vihdoin olen saanut. Hauska kapistus ja toisaalta todella armoton kapistus! Ei ole ihan helppoa rakentaa kestoa nenäkosketukseen vaaputtimen kanssa. Armotta näkee sen, mitä on vahvistanut. Ja armotta paljastuu se, mikä koiralle on vahva toiminto. Jatkamme harjoituksia, sillä uskon, että tästä voipi olla vielä muutamissa asioissa iloa kouluttaessa muita juttuja hörökorville!

Tikka on juoksunsa juossut ja palannut arkiseen minäänsä. Kipinä puolestaan alkaa omassa juoksussaan juuri koputella tyrkkytyttöyden päiviä. Kaikesta röyhkeästä itsensä tyrkyttämisestä huolimatta, täytyy nostaa hattua tytöille siitä, että niiden treenimotivaatio ei kyllä juoksujen aikaan hetkahda mihinkään eikä treenatessa ennätä itseään mihinkään suuntaan tyrkyttämään. Myöskään arjessa eikä ole mitään poikkeavaa, paitsi Tikka olisi ihan estotta halunnut Lallin kanssa jakaa rakkautta toisilleen :) Hattua täytyy myös nostaa Annen, Tainan ja Piian koiruuksille, jotka uroksina ovat joutuneet melkoisen itsehillinnän harjoitteluun näiden neitokaisten kanssa. Aivan todella hienosti ovat selvinneet, joskin omistajienkin asenne asian suhteen on ollut mainio, mikä varmasti vaikuttaa asiaan ja josta minä puolestani kiitän huippuja treenikavereita :).

Lauantaina treffaamme melkein kokonaisena belgien kevään MM-kisojen tokojoukkueen kanssa. Mukava päästä näkemään kaikki. Jokainen on jollain tapaa tietty tai tuttu henkilö minulle, mutta kiva päästä paremmin treffaamaan ja tutustumaan ja siitä sitten lähteä yhdessä yhteiselle taipaleellemme edustamaan suomalaisten belgien toko-osaamista. Kevään FMBB 2014 kisathan ovat siis Suomessa, Tuusulassa. Virallinen kisasivusto löytyy täältä. 

Yritystä tulla paremmaksi

Olen astumassa jollekin uudelle polulle koirankoulutuksen kanssa, aistin sen. Kiitos sellaisten mahtavien ihmisten kuin Piia, Krista ja Mika! Olen saanut hurjasti uusia vinkkejä, ajatuksia ja palautetta. Palan halua kehittyä, oppia lisää ja tulla taitavammaksi, mutta voi miten kipeää se kasvaminen joskus osaa ollakaan! Niin iso ilo on kuitenkin se, että on niitä ihmisiä, jotka jaksavat ohjata, opastaa, kannustaa ja antaa palautetta monen moisesta! Onni on omistaa kaksi hienoa koiraa ja saada treenata niitä ihanien ihmisten kanssa, niitä aiempia ja edelleenkin olemassa olevia tärkeitä treenikavereita unohtamatta, kuten Taina ja Anne!

Olen tehnyt hieman valintoja tässä viimetreenien myötä. Olen päättänyt olla hieman rohkeampi kuin ennen ja pelätä erinäisiä asioita vähemmän kuin ennen! Olenkin päättänyt opettaa koirille tokoon kapulan palautuksen suoraan sivulle ja säilyttää PK-puolella sen edelleen eteentulona. Kokeilut ovat vaikuttaneet positiivisilta, joten projekti jatkuu. Aikahan sen sitten vain näyttää, miten onnistun nämä asiat erottelemaan toisistaan siten, että ne varmuudella myös toimisivat kisatilanteissa. Hauskaa vihdoin toteuttaa tätä pitkään kytenyttä ajatusta!

Olen myös rohkaistunut tunnarin kanssa ja tehnyt erilaisia kokeiluja. Luulen löytäneeni sen asian, mitä minun siinä pitää harjoittaa Kipinän kanssa, jotta saisimme myös kisoissa niitä napakymppejä suorituksia tunnarista. Tämän tiimoilta olen tehnyt harjoituksia, joita minua ei olisi saanut Kipinän kanssa aiemmin tekemään oikeastaan mistään hinnasta. Olen siis ollut tässäkin asiassa yllättäin rohkea ja toistaiseksi ainakin se näyttää myös olleen kannattava valinta, jes!

Seuraamisessa olen ottanut nyt kummankin koiran kanssa käyttöön aivan uuden startegian. Tällä hetkellä se tuntuu erinomaisen hedelmälliseltä. Kipinä teki tänään ehkäpä parhaan kisatreenin seuruunsa ikinä, vaikka viretila olikin korkealla. Mikan tuomio oli arvosanana 9 ja oma tuntuma oli sairaan hyvä, vaikka toki noteerasin muutamia virheitä hinkutettavien listalle. Kiitos Piia!!!

Nyt olen suunnannut treenituntumaa taas kohti kisamaisia treenejä, koska tällä hetkellä siihen on tarvetta. Tikka on ollut melko hyvä. Tuntuu, että harjoitus harjoitukselta se parantaa näissä! Virheitä toki on, mutta nyt puhutaankin kokonaisuudesta, fiiliksestä ja yhteistyöstä! Tänäänkin Tikalle ihan vieraassa paikassa se oli varsin hieno! Kipinällä tällä hetkellä palkattomuus käy vielä kovilla kierroksilla, mutta uskon, että harjoitusten myötä se siitä lähtee jälleen asettumaan ja saan ne toivomani asiatkin vielä loksahtamaan tässä kokonaisuudessa kohdilleen.

Uutta masiinaa olen koittanut koekäyttää kotosalla lähinnä aika yksinkertaisiin harjoituksiin. Ei ole kyllä vielä hallinnassa tuo masiina, mutta ehkä siitä ajan kanssa oppii ottamaan tehot kunnolla irti. Uskon, että siitä tulee olemaan vielä monesti iloa!

Kaikenlaisia kivoja suunnitelmia ja projekteja on harrastusrintamalla suunnitteilla. Mukavaa! Niistä sitten lisää aikanaan :).

Pieni askel parempaa ohjaajaa kohti

Meidän keskiviikkoinen treeniporukkamme on aivan käsittämättömän upea. Ei ole sanoja kuvaamaan tätä porukkaa, sanat eivät vain riitä :). Olen saanut niin paljon uusia luukkuja auki, että suorastaan hämmästyttää se kaikki, mitä niiden takaa voi vainuta löytyvän. Toivottavasti saan edes jonkun näiden luukkujen sisällöstä haltuun. Eilisissä treeneissä siitä pieni piipahdus näkyikin, jee :) 

Treenasin pelkästään Tikkaa edelleen, koska Kipinän voimakas hoitoreaktio edellisestä hoidosta on pitänyt sen levossa. Tänään oli kontrolli ja Kipinä saatiin mukavasti kuntoon, hoitoa täsmennettiin myös silmiin, jotta ne parantuisivat täysin syksyisestä silmätulehduksesta. Nyt niiden kanssa odotellaan viikon verran ja jos ei saada vastetta, niin testata homeopaattisia. Tikka puolestaan oli tosi kivassa kunnossa. Eilen alkaneen juoksun myötä kroppa on tietenkin taas tosi "löysä", mutta se on normaalia. Tikassa tämä näkyy aika selkeästi, ei tarvitse olla expertti nähdäkseen sitä. Iloisesti se silti taas elää ja reenaa juoksustaan viisveisaamatta :)

Meillä on eilen teemana vähän kuin treenisuunnitelmat. Minä laadin Mikalle ja Piialle suunnitelmat ja Piia laati sitten vähän suunnitelmaa Tikan päänmenoksi. Seuraamisessa testattiin minulle uutta tapaa. Olen kyllä nähnyt Piian sitä toteuttavan ja myöskin puhuvan siitä useamman kerran, mutta mitäpä pässi kerrasta tai kahdesta ottaisi opikseen? Tikka vastasi treeniin niin sairaan hienosti, että olin haljeta ilosta pienen koiruuden kanssa! 

Tehtiin myös merkkitreeniä, jossa lähinnä ohjelmassa oli merkin lähetyspaikkaan saapuminen. Siinäkin saatiin hyvää vastetta aikaan ja merkki oli sairaan hieno! Jälleen sain haljeta ilosta! 

Yksi tunnari tehtiin kisamaisena, mutta kapuloita oli paljon ja matka oli lyhyt. Tikka on tässäkin sairaan hieno!

Lisäksi työstettiin idarin asentoja, joissa seisominen ja istuminen sikinsokin on edelleen tuottanut päänvaivaa. Peruutuksesta teki aina oikein, mutta kokeiltiin sitten Kristan ideaa voltittaa ja hupsis, siellä sainkin virheen aikaan. Taas Piian ohjeella korjaussarjaa ja sen jälkeen veti näitä ihan sikin sokin ilman pienintäkään ongelmaa. Valoa näkyy siis tunnelin päässä, jee :)

Tokoa ala Hundhörnan

Annen kanssa tänään pakkasimme kaikki viisi tyttöämme autoon ja matkasimme Jessican oppeihin Etelä-Suomeen, Hundhörnan. Ainakin puoli vuotta on tästä puhuttu, mutta ei vain ole saatu aikaan sovitella aikatauluja. Lisäksi päästiin treffaamaan ihana Sanna :)

Kipinä tarttui tietenkin ensin vinkumismaailmaan. Vähän muokattiin sitä treeniasetelmaa, mitä nyt on tehty - kestää hyvin täydet matkat. Vähän muokattiin namiastelmaa ja tuntui toimivalta. Paremmin jalostunut systeemi kuin mitä aikanaan namittelemalla tehtiin. Uskon, että tämä tuottaa sen tuloksen, mitä tällä ikää ja tällä kokemuspohjalla tämän koiran kanssa voimme saada aikaan :)

Kipinä teki myös hieman kisamaista treeniä ja esitti kyllä melkoista menoa. Idarista kun aloitettiin, niin Kipinä veti keskimmäisellä sivulla varmaan ainakin neljä kertaa Jessican käskystä omatoimi hopin. Hohhoijaa. Ei tarvitse miettiä, missä ongelma kisatilanteisiin piilee, nyt taas muistan sen ja nythän se ydinongelma hinkutetaan sieltä talven aikana pois, jes! Luoksarin stoppi oli ihan mahti hieno! Seuraaminen kohtalaista ja kaukot meni semisti - Jessican mielestä ne oli hyvät, minun mielestä huonot :).

Tunnaria ei tehty, mutta kyselin siihen vähän vinkkiä ja vahvistuin omassa ideologiassani asian suhteen. Hyvä!

Tikka teki vähän vähemmän. Kokeiltiin seuraamisen käännöksiä ja peruutusta. Aidan vieressä Tikka taas heti näytti, miten tassut nousee seinälle, joten siitä ideasta luovuttiin melko pian. Hihnan kanssa saatiin parasta tulosta aikaan. Sama homma käännöksissä paikallaan. Hihnalla sain turhat säädöt ohjattua pois ja saatiin hyviä onnistumisia. Pitää vaan muistaa, ettei jää hihnasta riippuvaiseksi :)

Sitten katsottiin idaria, jossa ongelmana on yleensä se, että Tikka ei istu. No, tänään kyllä istui, mutta sitten se ei seissyt enää :P. Jessican mielestä Tikka ei keskity kunnolla seuraamiseen, vaikka näennäisesti ehkä seuraa ihan OK. Olen ehkä samaa mieltä. Itse huomaan, että seuraaminen jäävien kanssa on erilaista ja ollut ongelma jo pitkään, aina vähän häsää tässä, joten voihan ollakin, että asennot alkaisi toimia, jos saan seuraamisen asenteen tässä kuntoon. Nyt on vinkit siihen, joten kokeillaan :)

Lisäksi yritin näyttää merkin taisteluongelmaa ihan loppuunasti tekemisestä. Tikka kuitenkin on tarkka ja kuunteli, mitä Jessica neuvoi minut siihen kokeilemaan, niin eihän se tehnyt yhtään huonoa merkkiä. Vähän hitaita ne kyllä oli kaikki, mutta ihan OK kuitenkin. No, nytpä tiedän, miten tähän reagoin, kun huono merkki taas näyttää itsestään.

Näillä on kyllä hyvä jatkaa :) Annen koirien tekemisistäkin sain vinkkejä irti, joten oli varsin hyödyllinen reissu. 

Edistystä

Voisin varovaisesti aavistella edistyksen häivähdyksen Nipsun treeneissä tällä hetkellä. Ihana tunne! Kiitos siitä kuuluu monellekin treenitoverille viime aikoina - Kiitos :)

Projekti ruudusta on purettu matkaa ja odotuksen kestoa pois sekä rikottu odotusarvoa. Silti on saanut kuitenkin sitä lelupalkkaakin ihan ansaitusti. Tämä tuntuu nyt hyvältä, joten jatkamme tällä tapaa ja toivottavasti maltan nyt pitää itse ohjaksista kiinni pysytellen oleellisen äärellä. 

Tunnarikokeiluissa taas jouduin vähän viime pohdinnoista vaihtamaan ajatusta. Törpöistä tuli Nipsulle vain ressi, kun reppana yritti alkaa sohoa takajalkoja tötsien päälle, tuupata niitä kuonollaan, tunkea nenäkosketusta maahan kirsu rullalla ja muuta mukavaa. Kaikenlaisia hienoja temppuja ja mikään ei kelepaa, pah! Nyt olen tarvittaessa ystävällisesti ohjannut pois ja muuten on koitettu vahvistaa malttia, vaikka virettä vähän olisikin. Hyvin meni!

Vähän on olemassa olevin, joinkuin toimivin palasin otettu ohjelmistoon mukaan myös kisamaista, pelkän sosiaalisen palkkion treeniä. Yritän nyt palata siihen, millä ne EV-kisat korkattiin omalla mittapuullamme hyvin. Ideologia on selkeä, enää ei tarvitsisi kuin noudattaa sitä.

Tiuhtin tie onkin tällä hetkellä hieman hikisempi. Kun on niin vikkelät kintut, niin sitä ehtii kaikenlaista mukavaa seuraamisen paikalla tepasteluissa. Toivottavasti huomenna Sipoosta saamme näihin jotakin vinkkejä :). Toinen yrittää niin kovin, osumatta yhtään oikeanlaiseen suoritukseen. 

Täydellisen tunnarimme onnistuin ahneuksissani sössimään ihan täysin. Ihan järjettömän katkera olen kyllä tästä edelleen itselleni - miten voi olla niin tyhmääkin tyhmempi? No, onneksi valoa näkyy tunnelin päässä ja mallikas työskentely on taas vilauttanut olemassa oloaan. 

Yhtä jos toista puuhaa on kuitenkin ennen kisakenttien kutsua :P