Ajateltavaa treeniä

Aika huippu viikko on tässä takana. Ihan ensinnäkin siksi, että Kipinän kuume jäi tosiaan vain siihen yhteen yöhön. Antibioottikuuri loppuu maanantaina ja silloin on myös kontrollikäynti. Mystistä koko kuume ja tulehdusarvot kertakaikkisesti!

Tikan kanssa pääsimme Lahteen piipahtamaan Oilin valvovan silmän alla. Kiitos ihanille eli Piialle ja Freddelle matkaseurasta! Kiitos Oilille tarkoista silmistä ja hyvistä ajatuksista. Tässä kohtaa melkein jo odottaa, että SM-kisat olisivat ohi, jotta pääsisi kunnolla testailemaan :) Mutta kyllä me Tikan kanssa kovin odotamme ensimmäistä oikeaa SM-koitostamme, jännää! 

Pariin kertaan on Hannan kanssa käyty vähän jäljestelemässä ja aika hauskoja juttuja on koirille keksittykin! Iso kiitos Hanna, on ollut todella kivaa! Sari ja Mari ovat järjestelleet meille maastoja ja muita treenipuitteita, kuten navetan! Oli himpun verran siistiä nähdä, miten oma koira siellä lehmän päiden keskellä teki loistavan tunnarin, kaukovaihtoja hyvin ja idarin asennotkin oikein! Lisäsi ihan hurjana luottamusta taas Tikan ja minun välille, on se hieno koira!

Kipinä on lähinnä lepäillyt tämän viikon. Vähän on tehty kahdesti tottista nyt loppu viikosta ja hyvin on Kipinä jaksanut. Ihana on omistaa koirat jotka osaavat ottaa sairaslomat ja lepoviikot lunkisti. Ei mitään lieveilmiöitä <3

Pelon kalpeat kasvot

Eilen oli perjantai 13. päivä. En ole taikauskoinen, mutta jotseenkin nämä ko. perjantait alkavat pian aiheuttaa taikauskoisuutta minussa. Kävin eilen silmäpolilla näyttämässä vammautunutta silmääni silmälääkärille. Tutkittiin ja tutkittiin lisää erilaisilla vekottimilla. Silmänpohjatkin peilattiin. Lopputulema oli sama kuin minkä jo tiesinkin; vammautuneen silmän näkö on heikentynyt kirjaintaulusta katsoen parin rivin verran, mutta mitään syytä sille ei löytynyt. Seurantaa ja puolen vuoden päästä uusi käynti silmälääkärille. Ehkä silloin löytyy jotain? Ehkä ei. Mitään vakavaa ei siis löytynyt, mutta onhan se kumma, että näkö on heikompi kuin terveessä silmässä. Lääkäri ei osannut selittää asiaa mitenkään. Jäi outo olo, joskin kiva oli, ettei silmästä löytynyt mitään niinikään vakavaa. Ihan aavistuksen omainen ero oli ollut, joka voisi olla kaihin alku, mutta toivotaan, että se aavistus on pelkkä vääräksi osoittautuva aavistus!

Toinen tarina onkin se, kun illalla myöhään kotiuduin ja tuumin, ettei Kipinä nyt ole kunnossa. Koirat olivat päivän vanhemmillani ja siitä minun matkassa koulutusreissulla. Pienet tottistreenit tehtiin, Kipinä treenasi ihan normisti. Mittari pyllyyn ja hupsista, lämpöä oli yli 39 astetta. Kiitos ihanalle Annelle, joka konsultoi meitä yön aikana <3 Hattulaan soitin kyllä, mutta neuvo oli seurata hetki, lähteekö antamani Rimadyl puremaan. Lähti se, Luojan kiitos! Matka Hattulaan asti kuumeisen koiran kanssa olisi voinut olla kohtalokkaan pitkä! Parin tunnin kuluttua lämpö oli tippunut alle 39 asteen. Myöhään yöllä, kellon ollessa lähemmäs kolme uskaltauduin nukkumaan koira kainalossa, kello herätyäen tunnin välein. Ei pienintäkään aavistusta, mikä lämmön olisi voinut nostaa.

Aamu kuudelta lämmöt oli jo alle 38 ja koira niinikään normaali. Lähdin kuitenkin öisen suunnitelmani mukaan käymään Reviirissä. Päästiin heti sisälle ja Kipinä tutkittiin, mutta mitään ei päällisin puolin löytynyt ja lämpöä ei ollut. Verikokeesta kuitenkin ilmeni, että tulehdusarvot ovat koholla. Sen vuoksi 10 päivän Synulox kuuri päälle ja kontrolli juhannuksen jälkeen. 

Ihanaa, ettei mitään vakavaa löytynyt ja Kipinä on ollut jo oma itsensä. Treenattu ei olla, koska en uskalla ottaa riskiä, kun ei tiedä kuumeilun syytä. Kipinä on niin rakas, että helpotuksella ei ole mitään rajaa, kun selvisin vain suurella pelolla ja säikähdyksellä. <3

Kurjaa tietenkin on se, että kuumeilu oli kesän ensimmäisen PK jälkikokeemme vastaisena yönä ja se tietenkin aiheutti sen, ettemme lähteneet lauantaina kisaamaan jäljelle. Se on hieman surullista, koska olisimme tarvinneet sen koetuloksen saadaksemme kilpailuoikeuden tämän vuoden PK SM -kisoihin. Nyt meiltä puuttuu yksi tulos ja ilmottautuminen umpeutuu kesäkuun lopussa. Näin ollen emme siis pääsekään kovasti odottamaamme PK -kisaan vaan jäämme rannalle ruikuttamaan. Mutta kuten todettu, pääasia, että saamme ruikuttaa terveiden kirjoissa ja treenata ja nauttia matkan teosta :) Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, ehkä myös tällä?

FMBB 2014 Tuusula, Suomi - joukkuepronssia!

Kauan tätä koitosta odotettiin ja kauan siihen tähdättiin. Toko alkoi jo maistua vähän puultakin välillä, kun en oikein tajunnut asian ydintä. Onneksi pari viikkoa ennen kisaa sentään tajusin jotain ja saimme treeneissä homman mallilleen, mitä Sirke ei ehkä ihan usko, kun näki torstaina jotain vähän muuta ;). Viisi pitkää päivää Tuusulassa olivat ikimuistoiset, jännittävät ja hauskat. Kiitos muille tokoilijoille, niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin! Sekä meidän aivan ihanille tokojoukkueemme johtajille Sihvosen Tiialle ja Niemen Tainalle <3 Gustavelundin teamille erityisterkut!

(c) Miia Lönnqvist

Lämmin kiitos sponsoroinnista kuuluu Porvoon D&C Dogsportin tiimille! Aivan mahtavaa saada tarpeen mukaan kisapaikalle raakaruokia pakasteena vaikka kisan jokaisena päivänä!!!
Kipinän kanssa shoppailimmekin täältä kojulta uuden 2 kilogramman noutokapulan PK-treenejä varten ja lisäksi uuden vihreän limapallon grip-liinalla. Koirat rakastaa näitä palloja yli kaiken ja ne kestävät varmaan koko lopun ikäni ajan!

Kiitos myös Pesosen Heidille joka väsäsi tokojoukkueellemme superhienot Suomi blingbling -pipot ja minulle pannan. Sairaan hyvän pannan!!!

(c) Fandarelli

Kipinän suoritukset menivät varsin mukavasti. Ennalta tiesin, että virheitä on ja niitä siten tulee myös koekehässä. Ruudun nollaus sunnuntailtakaan ei ollut erityisen yllättävää, joten siihen oli helppoa suhtautua rennosti. Vähän itse sähläsin kehissä, vaikka mielestäni onnistuin jännityksen klaaraamaan aika mukavasti.
Paikalla oloihin olen ihan äärimmäisen tyytyväinen. Kahden tuomarin keskiarvona Kipinä sai perjantaina istumisesta 9,75 ja makuusta 10 sekä sunnuntaina istumisesta 10 ja makuusta 9.75! Ja istuminen ei ole ollut meidän levollisin liike. Aina se on istunut, mutta esim. viime vuoden SM-kisoissa arvosana oli 7 ja nyt oli häiriöt paljon kovemmat, kun kuuluin IPO ja montsukentiltä laukauksia ja hälinää oli hurjasti!

Koko joukkueemme (c) Toni Aho

Myös seuraamisista voin olla tosi  iloinen, sillä siitä napsui paljon seiskoja ja kaseja. Kipinä sai kumpanakin päivänä toiselta tuomarilta ysin. Idari oli perjantaina hyvä, sunnuntaina istuminen jäi seisomiseksi. Harmillista, mutta elämä on. Muuten olen ihan tyytyväinen näihin, vaikka teknisesti asennot eivät toteutuneet parhaalla osaamallamme tavalla näissä karkeloissa.

Kipinä paikalla makuussa. (c) Tiia Sihvonen

Luoksetulo paukkui molempina päivinä. Kisamainen treeni alkoi näkyä ja kutsusta maahanmeno vaati tuplakäskyt. Silti stoppi oli etenkin sunnuntaina niin kiva ja välien vauhdit omaan silmään tasaiset, että ihan sama :) Ruudusta sitten tuli sunnuntaina ylityksen vuoksi nolla. Perjantaina se meni mukavasti. Äänitehosteetkin oli varsin pienet!

Kipinän ruutuun meno (C) Eloisa, Erja Juvakka

Seuraamista (c) Tiia Sihvonen

Lepäilyä kehän laidalla vuorojen välissä. (c) hipsu.com

Vauhdilla ja voimalla ruudusta seuruuseen. (C) hipsu.com

Ohjatun nosto. Kuvaajaa en nyt just tiedä.

Ohjatut oli ihan jees, mutta niissäkin palautuksissa paistoi vahvasti palkattomuus. Mielentila oli kuitenkin noin muutoin rennon oloinen ja äänet tosi pienet. Pureminen vain verotti pisteitä ja epäsuorat verkkaiset palautukset. Kuitenkin suunnat oikein, merkit hyvin, joten paljon ilon aihetta näissäkin!
Metalli meni vähän lauantaina pipariksi, kun Kipinä sähläsi noston ja yritti palauttaa ensin tuomarille, korjasi sitten virheensä itsenäisesti ja yritti palauttaa liikkurille, mutta korjasi senkin itse. Paljon siis iloa siitä, miten koira itse tuollaisessa tilanteessa hoksaa virheensä ja korjaa sen hyvin itsenäisesti ilman apuja!!
Tunnarissa molempina päivinä oma eikä väärän nostoa eikä ääntä. Eikä ihan hirveetä sahaamista kapuloilla edestakaisin. Ehdottomasti siis ilonaiheisiin tämäkin, vaikka pisteet eivät päätä huimanneet.

Ruutuun! (c) hipsu.com

Ja kaukot. Mä alan ihan tykätä tästä liikkeestä :) Kipinä sai kumpanakin päivänä 8.75 pistettä eli kumpanakin päivänä toinen tuomareista antoi ysin. Sunnuntain kaukoihin olen todella iloinen, koska silloin kumpikaan takajalka ei liikahtanut senttiäkään!!!!!!

Sisko ja sen veli eli vasemmalla Ansku ja Tuukka, jotka edustivat Suomea
IPO-joukkueessa ja oikealla sitten toko-sisko Kipinä.

Summa summarum: Ne asiat, mihin on panostettu, niin näkyivät. Mielentila pysyi paremmin lapasessa kuin mitä uskalsin odottaa. Silti ei tälläkään kertaa pystytty esittämään parasta mahdollista osaamistamme, koska focus ei edelleenkään ole kohdallaan. Valtavan paljon hyviä asioita, joihin on helppo olla todella tyytyväinen ja iloinen. Asioita, joiden kanssa on painuttu ja on saatu vastetta, jes!
Nyt vedetään vähän mietintämyssyä päähän. Joitakin muutoksia olen jo lähtenyt tekemäänkin ja lisää on tulossa. Jäi hampaankoloon tahto saada Kipinän tokot pakettiin! :) Voittajat olivat hyviä, siis todellakin hyviä, ja voittonsa ansainneet. Suorituksissa näkyi, että koirien kanssa oli keskitytty tokoon ja niiden focus oli tosi kiva! Nyt kun tiedän, että sellaisia suorituksia voi saada tämänkin rodun kanssa aikaan, niin minäkin haluan! :)
Olkoonkin, että nyt keskitymme hetken aikaan PK-tottikseen ja tokoilemme vähän vähemmän. Henkilökohtaisesti olen kaikin puolin iloinen ja tyytyväinen kisareissuun. Erityisesti siksi, että onnistuin keskittymään suorituksiin enkä pohtinut, että  mitkä mahdollisuudet on mihinkin tai että mitali pitäisi saada. Tärkeintä on kuitenkin se matkan teko, koiran kanssa yhdessä tekeminen ja siitä nauttiminen, ihanat koiraharrastuskaverit mukana matkassa.

Ja hei, vaikka oma sijoitus oli muistaakseni vasta 10. niin Kipinän, Eevan & Gimman ja Merjan & Kipin tuloksilla nappasimme tokosta joukkuepronssia :) Erityisesti onnea Merjalle ja Kipille parhaasta suomalaissijoituksesta, joka oli 4.!

Suomi sai juhlia, kun agilityjoukkue voitti kultaa - onnea!
IPO-joukkue sijoittui hopealle - onnea!
Ja lisäksi kaiken kruunasi tietenkin Skogsterin Miian ja Rätyn henkilökohtainen Maailmanmestaruus IPOssa - erittäin lämpimät onnittelut Miialle ja vielä nuorelle Rätylle!
Ja toki hienoa oli tokon alimmassa luokassa tullut suomalaisten kolmoisvoitto! Onnea Pernilla ja Sally!

Jälleen kerran lähetän erittäin lämpimät kiitokset huipuille treenikavereille Piialle, Tainalle, Annelle, Kristalle ja Mikalle. Ilman teitä me ei oltaisi koskaan edes päästy noihin kisoihin!

TK4 Somollis Tikka ja menolippu TOKO SM 2014 -kilpailuun!

Niin siinä vain kävi, että Tikalla oli tähän keväälle kalasteltuna neljä tokon erikoisvoittajaluokan koetta ja tyttö meni ja nappasi niistä kaikista ykköstuloksen! Tikka on kyllä kerrassaan jo tänä vuonna ylittänyt odotukseni, vaikka vain puolikas vuosi on elettynä. Paikka valmennusrenkaassa ja TK4. Mun Tikka <3

Ensimmäinen koe Ikaalisissa Kurtin Juhan tuomaroimana meni vähän heikommin, koska nollasimme ruudun ja pientä muutakin kokemattomuus säätöä tapahtui. Pisteitä sieltä 263,5.

Tikka FMBB 2014 kisoissa - (c) Miia Lönnqvist

Seuraava oli Tampereella TAMSKin tallilla vajaa pari viikkoa myöhemmin. Sieltä irtosi varsin mukava suoritus ja pisteitä 299 sekä KP. Toinen kiinnitys TK4 -koulariin! Tuomarina Tiina Heino.

Taas muutama viikko eteenpäin ja matkasimme yhdessä Annen ja Metkun kanssa Forssaan Kurtin Juhan tuomaroimaan kokeeseen. Sielläkin Tikka teki varsin mukavan setin, mutta ei suinkaan ehjää settiä. Pisteitä kuitenkin huimat 306, KP ja TK4. Koe oli tasokas, koska näillä pisteillä ei päässyt edes palkinnoille.

Sitten oli vielä YLÖKKin koe samalla viikolla. Siellä tuomarina Maria Ala-Nikkola. Tikka tempoi liikkeet jälleen varsin mukavasti ja kokosi pistesaaliikseen 300 pistettä ja jälleen KP.

Hyvin mielin sain siis laittaa SM-ilmon joukkueemme (Rally-tassut KK ry) mukaan, sillä Tikan kolmen kokeen keskiarvo on sen verran mukava, että eiköhän me noilla pisteillä saada menolippu SM-kilpailuun. Jännittävää!!! Paljon olisi kuitenkin fiksailtavaa liikkeissä ja erityisesti toivoisin petrausta liikkeiden väleihin, joihin en ole nyt kovin tyytyväinen. Tosin panostuskin niihin on ollut aivan liian vähäistä. Sen onneksi voi nyt muuttaa :)

KIITOS maailman parhaat treenikaverit Piia, Krista, Mika, Taina, Hanni ja Anne! Te olette kerrassaan <3