Jälkeä toistamiseen

Tänään kävin kauden toista kertaa jäljellä, eikä maaliskuu ole vielä edes loppunut! Metsässä ei enää lunta ole, eikä kyllä muuallakaan täällä päin. Aurinko on paistanut ihanan lämpimästi koko viikon ja ulkoilusta on saanut nauttia niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Hanna tallasi tänään kummallekin alta kilometrin mittaisen jäljen. Tikan jana meni oikealle ja Kipinän vasemmalle. Kummallakin on 4 keppiä, nousi kaikki paitsi Tikan kolmas kepukka. Hanna oli tehnyt hyvät jäljet ja kumpikin tytöistä sai osansa haasteista heti kauden alkuun. Kumpikin selvisi sankarittarina jäljiltään. Kipinän kanssa häntäluuvammani, joka on jo yli viikon kiusannut, vähän protestoi, mutta hyvin selvisin minäkin :)

Esineruutu ei mennyt ihan nappiin, mutta se johtuu kyllä enemmänkin siitä, että minä en pysynyt suunnitelmassani, jonka laadin edellisen treenin jälkeen. Ihan oikein siis, ettei treenit mennyt kuten kirjoihin ja kansiin on kirjoitettu, kun en noudattanut suunnitelmaa. Nyt pikkaisen taas nöyryyttä itselle tätä touhua kohtaan ja pielikuvalle vilkuttaen kohti uusia, onnistuneita treenejä :)

SKL:n tokon valmennusrenkaan valinnat

Huhheijaa, postin odottaminen ja kyttääminen päättyi, sillä Tikka ja minut on valittu Suomen Kennelliiton tokon valmennusrenkaaseen! Olen niin iloinen ja onnellinen tästä tiedosta. Arvostan todella paljon sitä, että meidän katsottiin olevan potentiaalinen koirakko tähän huiman taitavaan joukkioon. Ilman maailman mahtavampia treenitovereita: Piiaa, Kristaa ja Mikaa tämä olisi ollut silkka mahdoton haavekuva ja ilman heitä, en olisi rohjennut edes hakea mukaan! Suurkiitos kuuluu myös Annelle, Tainalle ja Hannille, jotka ovat ahkeraan tsempanneet meitä ja treenanneet kanssamme. Etenkin Annella on iso merkitys jo vuosien takaa siihen, että ylipäätään olen päätynyt tokoharrastajaksi! <3 Kiittää täytyy myös paikallisen valmennusryhmän puolikastamme ja kaikkia meitä auttaneita ja opastaneita - kiitos!

Lepo on tärkeää halki matkan - pennusta alkaen.

Pieni oli Tikkakin joskus :)

Tänään kävimme hallilla treenailemassa Mikan kanssa. Treenit olivat jälleen kerran erittäin hyvät. Olen todella tyytyväinen paitsi Tikan suorituksiin, niin erityisesti siihen, millaisessa harmonisessa mielentilassa ja yhtenäisessä kuplassa Kipinän kanssa teimme tänään töitä. Wau! Siinä on jotain tavoittelemisen arvoista. Nyt pitää vain oivaltaa, miten se saavutetaan! Mikalta onneksi siihen sainkin tänään roppakaupalla ajatuksia. 

Päivä jatkui vielä maastotreeneissä Heidin kanssa. Kiitos Heidi! Ajatella, että on 27. päivä helmikuuta vuonna 2014 ja me treenasimme jälkeä ja esineruutua käytännössä katsoen sulassa metsässä. Ihan käsittämätöntä, ei sitä voi tajuta! Jäljet sujui tytöiltä mainiosti ja Tikka oli erityisen pätevä esineruudussa. Kipinällä esineruudun tutut pulmat ovat olemassa, mutta tänä vuonna niistä tehdään historiaa - asenteella ja hyvällä fiiliksellä!