Voisin varovaisesti aavistella edistyksen häivähdyksen Nipsun treeneissä tällä hetkellä. Ihana tunne! Kiitos siitä kuuluu monellekin treenitoverille viime aikoina - Kiitos :)
Projekti ruudusta on purettu matkaa ja odotuksen kestoa pois sekä rikottu odotusarvoa. Silti on saanut kuitenkin sitä lelupalkkaakin ihan ansaitusti. Tämä tuntuu nyt hyvältä, joten jatkamme tällä tapaa ja toivottavasti maltan nyt pitää itse ohjaksista kiinni pysytellen oleellisen äärellä.
Tunnarikokeiluissa taas jouduin vähän viime pohdinnoista vaihtamaan ajatusta. Törpöistä tuli Nipsulle vain ressi, kun reppana yritti alkaa sohoa takajalkoja tötsien päälle, tuupata niitä kuonollaan, tunkea nenäkosketusta maahan kirsu rullalla ja muuta mukavaa. Kaikenlaisia hienoja temppuja ja mikään ei kelepaa, pah! Nyt olen tarvittaessa ystävällisesti ohjannut pois ja muuten on koitettu vahvistaa malttia, vaikka virettä vähän olisikin. Hyvin meni!
Vähän on olemassa olevin, joinkuin toimivin palasin otettu ohjelmistoon mukaan myös kisamaista, pelkän sosiaalisen palkkion treeniä. Yritän nyt palata siihen, millä ne EV-kisat korkattiin omalla mittapuullamme hyvin. Ideologia on selkeä, enää ei tarvitsisi kuin noudattaa sitä.
Tiuhtin tie onkin tällä hetkellä hieman hikisempi. Kun on niin vikkelät kintut, niin sitä ehtii kaikenlaista mukavaa seuraamisen paikalla tepasteluissa. Toivottavasti huomenna Sipoosta saamme näihin jotakin vinkkejä :). Toinen yrittää niin kovin, osumatta yhtään oikeanlaiseen suoritukseen.
Täydellisen tunnarimme onnistuin ahneuksissani sössimään ihan täysin. Ihan järjettömän katkera olen kyllä tästä edelleen itselleni - miten voi olla niin tyhmääkin tyhmempi? No, onneksi valoa näkyy tunnelin päässä ja mallikas työskentely on taas vilauttanut olemassa oloaan.
Yhtä jos toista puuhaa on kuitenkin ennen kisakenttien kutsua :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti