Vuosi 2017 pakettiin

Pitkä tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoitustuokiosta. Kesälomareissusta hahmottelin aiemmin kirjoituksen, mutta suunnittelemani kuvamäärän hakeminen ja liittäminen tekstin lomaan jätti kirjoituksen muhimaan blogin arkistoihin. Jääköönkin sinne ja otetaan vähän enemmän yhteenväen loppu vuosi 2017 pakettiin. 

Kesällä saimme iloksemme tyttöjen kanssa reissata yllättäen aika paljonkin. Kesäkuussa koulujen kesälomien alkaessa singahdimme heti parin päivän päästä Annen lauman kanssa kohti Pohjois-Suomea. Emme olleet tällä kertaa varanneet mitään majoituksia valmiiksi, kun kokemuksista tiesimme, että kesäkuussa ei ole tungosta ja majoitustilaa saa melkeinpä mistä vain. Niinpä matkalla aina seuraavaan etappiin kyselimme majoituksia. 

Kuljimme Oulun kautta Pyhä-Luoston alueelle muutamaksi vuorokaudeksi ja siitä edelleen Saariselälle. Molemmissa paikoissa oli lunta vielä runsaasti ja lumikengät tulivat todellakin tarpeeseen. Hiki virtasi, kun T-paitasillaan lumikenkäiltiin mahtavassa kesäauringon hohteessa. Sanoisin, että niissä kinoksissa tuli kyllä koirillekin jumppaa kerrakseen. Saariselälle osuimme täysin sattumalta myös sellaiseen ajankohtaan, että pääsimme illalla laskettelemaan rinteeseen. Hauska kokemus sekin!

Saariselältä matkustimme Karigasniemen kautta Norjan puolelle, jossa ensimmäisenä suuntasimme Nordkappiin. Siellä parhaat näkymät itse nähtävyyspaikalla jäi näkymättä huikean kovan tuulen ja pilvien takia, mutta noustessa ylös maisemat olivat jo siinä henkeäsalpaavan upeita. 

Norjassa matkamme jatkui rannikkoa pitkin edelleen Altaan, jonne oli huikea laskeutua lumisilta vuorilta. Vuonossa nimittäin vallitsi jo likimain täysi kesä! Siellä viivyimme jälleen muutaman vuorokauden ja jatkoimme matkaa. Ajelimme rannikkoa, kävimme kurkkimassa etäämpää ikijäätä ja menimme autolautalla vuonon ylitse. Muutaman tallustelunkin teimme, mutta lunta oli Norjassakin vielä aika paljon ja toisaalta emme olleet saaneet käsiimme kunnollisia karttoja. Altan majoituksessa ystävälliset suomalaistyöntekijät neuvoivat meille muutamia paikkoja ja vesiputouksia. 

Norjasta palasimme käsivarren kautta Suomeen. Käsivarresta saimme matkalta ruinattua jonkun majoituksen, joka oli suljettu sillä hetkellä. Ystävällistä väkeä, sillä uni oli tarpeen! Laskettelimme Hettan kautta Muonioon vielä majoittumaan ja sieltä valtasimme jälleen mm. Pallaksen alueita. Tällä kertaa valtasimme myös sen Olympiatulen lähtöpaikan, mikä aiemmalla visiitillä missattiin. 

Muoniosta matkasimme muutamaksi yöksi ötököiden täyteiseen Hailuotoon ja sieltä kurvattiinkin sitten suoraa soittoa kotiin pikaiselle visiitille, sillä parin viikon reissun aikana Annen Cass (Tikan siskontyttö, Lass`n pentu) aloitti juoksun ja suunniteltu Suomessa asuva uros oli sillä hetkellä ulkomailla. Kävimme siis kotona jättämässä ylimääräistä kuormaa ja koiria pois ja suuntasimme suorinta tietä Turun satamaan. Tikka ja Hippu pääsivät mukaan treffaamaan sukulaisia. 

Reittimme kulki jotakuinkin tällaista matkaa;

Saarijärvi - Oulu - Saariselkä. 

Saariselkä - Inari - Karigasniemi - Nordkapp. 

Nordkapp - Olderfjord - Alta. 

Altasta ajoimme E6-tietä pitkin aina Olderdaleniin. Yövyimme kyllä kertaalleen matkalla tien vieressä olevalla leirintäalueella. 

Olderdalenista lautalla suuntasimme Lyngseidetiin, jotta pääsimme vuonon toiselle reunalle laskettelemaan alaspäin. Sieltä ajelimme Skibotniin ja Kilpisjärven kautta takaisin kotoisaan Suomeen. 

Enontekiöltä Muonion kautta Hailuotoon ja sieltä kotiin.

Mahtavat olivat sekä pohjoisen reissu että Ruotsin reissu. Kiitos vaan jälleen kerran Annelle meidän kanssa matkaamisesta <3

Norjan puolella sulamisvesiä ja sateenkaari.

Ruotsissa ajelimme katsomaan erästä kartanonähtävyyttä ja siellä oli pihassa hieno puu!

Hailuodossa kelpasi jo kahlailla.

Hailuodon iltafiiliksiä.

Olympiatulen lähtöpaikka.

Norjassa eräällä "kukkulalla".

Norjassa pysähdyttiin kuvaamaan vuonoa. Paikalla olleessa kärryssä oli hauskasti linnun munia.

Norja ja sen kivet olivat upeita <3

Norjasta

Norjasta

Norjasta

Norjan leskenlehtimeri autotien vieressä.

Norjan sulamisvesivirtoja

Ajomatkalla Nordkappiin.

Saariselällä laskettelurinteessä!

Matkalla Saariselältä rajalle.

Kevon alueen lähteellä (astetta isompi).

Norjassa vuorilla.

Norkapissa. 

Nordkappissa

UKK-kansallispuiston puolella oleva lähde.

Valmistautumassa veret seisauttavan hyytävän kylmän puron ylitykseen.

Anne ylityksessä.

Saariselän maisemia.

Murkkuarmeija Saariselällä :D

Pyhä-Luoston alueella.

Luontokeskus.

Hettan luontokeskuksen alueilta

Hettan alueelta löytyi sota-ajan korsu.

Lauma Saariselällä.

Pyhä-Luoston alueelta.

Mökkielämä oli melko hiljaista ja leppoisaa :D 

Pyhä-Luostoa

Pyhä-Luostoa

Hippis halusi lämmikettä tauolla :D

Siinä ripaus Pohjois-Suomen ja Ruotsin seikkailuista. Seuraavana suuntasimme sitten jo heinäkuun alussa Päivin ja Opsin kanssa Puolaan Gdyniaan leireilemään puolalaisten kanssa. Ihan huikean hieno reissu - ja ennen kaikkea erityisen erilainen reissu <3 Muutama otos siltäkin reissulta on tarttunut haaviin matkatessa laivalla Tallinnaan, sieltä autolla Riikaan yöksi ja edelleen Gdyniaan. Gdyniasta Gdanskiin pariksi yöksi ja takaisin Riikassa jälleen yöpyen.

Matka oli aika ajontäyteinen, joten koirien aktivointia piti suorittaa välillä tehokkaalla aikataululla.

Gdynian ranta oli aivan kutistunut edellisestä vuodesta, mutta kyllä siellä kelpasi nautiskella! 

Itämeri soi tytöille kasapäin nautintoja.

Iltanuotiolla.

Herkkuja!

Gdanskin kesyt joutsenet.

Ihania makuvesiä, slurps!

Hippu pääsi iskänsä kanssa painimaan ravintolaan :D

Tikka puolestaan keskittyi aina tärkeään unelmointiin.

Gdanskin vilinässä kauniiden vanhojen rakennusten äärellä.

Tikka sai ravintolassa aitiopaikan.

Hipun vintti pimeni nanosekunnissa ravintolaan saavuttua.

Tikkaakaan ei tarvinnut kehottaa huilimaan.

Lisää herkullisia makuvesiä!

Kotimatkalta Puolasta kaunis niitty.

Matkan teossa on tunnelmaa :)

Kotona omalla pihalla herkuttelemassa :) 

Reissutuliaisina saatiin harmillisesti Puolasta kennelyskä ja sen vuoksi meiltä jäi sitten Tending teamin kesäleiri välistä. Tosi kurjaa, koska siellä olisi ollut luvassa loistavia treenajä ja toisaalta olin lupautunut myös kouluttamaan siellä. No, näin tällä kertaa. Ensi kesänä sitten paremmalla onnella kesäleirille. Toivon mukaan myös velipoika Woody saapuu Norjasta leireilemään vuonna 2018! Woodysta on kasvanut varsin hieno ja pätevä nuori mies videoiden perusteella <3

Kesään mahtui kuitenkin vielä yksi reissu, kun elokuussa koitti aika lähteä Tikan kanssa Saksaan. Matkustimme International Obedience Campille ensimmäistä kertaa. Olin saanut Tikan kanssa vielä koirakkopaikankin, mikä oli ihan mahtavaa. Tosin harmillisesti yskän ja reissujen ja Tikan silloisen voinnin takia emme olleet erityisesti ehtineet treenata. Päiville kuuluu suurkiitos Hipun hoidosta tuona aikana. Ensimmäistä kertaa ikinä jätin Hipun hoitoon, se oli kyllä vaikea pala, mutta selvittiin siitä kaikki :)

Saksaan matkustin Carinan kanssa yhdessä. Lensimme Frankfurtiin ja jatkoimme sieltä sitten junalla Stuttgartiin. Lentoboksin sai kätevästi kentälle säilytykseen ihan kohtuu hintaan, vaikka asiakaspalvelu tavaran säilytyksessä meinasi olla haastavaa - virkailija oli sitä mieltä, että puhdas boksi suhteellisen puhtaine koiran peitteineen haisee kuvottavalta. Sinne se boksi kuitenkin jäi ja säilyi hyvin. Kiitos Anulle taas lainasta!

Yöllä päästiin lopulta taksilla hotelleille ja minä kuljinkin sitten Joannan ja hänen ystäviensä kyydillä. He olivat löytäneet kivan, todella siistin, mukavan ja edullisen hotellimajoituksen ja pääsin Joannan huonekaveriksi.

Tikka mokoma vähän järjestin extraa, kun aloitti juoksu -matkalla- Saksaan. Saksassa junalipputiskille jonottaessa rupesin katsomaan, että mistä verta tulee ja Tikan juoksustahan se kumpusi. Onneksi Eurooppalaisia asia ei kiinnostanut ollenkaan. Ketään ei haitannut juoksuinen koira eikä sillä ollut heille mitään merkitystä. Tikka teki settinsä keskellä päivää, yksikään koira ei häiriintynyt sen läsnäolosta. Urokset lenkkeilivät sen kanssa yhdessä, olivat kiinnostuneita, mutta yhdelläkään ei mennyt ollenkaan överisti. Olin häkeltynyt!

Seminaari oli äärimmäisen antoisa ja mahtava kokemus. Päivät olivat todella kuumia, mutta treenituokiot onneksi suht lyhyitä. Saimme rakentavaa palautetta, vaikka emme olleet lähimainkaan hyvässä terässä. Lisäksi sain Monican kanssa yhdessä välissä käytyä aika pitkänkin keskustelun, joka oli itselleni ihan todella tärkeä siinä kohtaa elämääni. Thank you Monica! 

Lennot mennen tullen sujuivat hyvin, samoin junamatkat sujui ihan varsin mukavasti. Reissu jäi ehdottomasti samaan positiivisten virtojen kategoriaan kuin kesän aiemmatkin reissut. Suurkiitos kuuluu Carinalle matkaseurasta. Ilman häntä ja hänen kielitaitoaan olisin saattanut olla hieman eksyksissä :)

Semmapaikka

Tikka otti matkustamisen rennosti :)

Seuraamista (C) Marianne Forsell

Tikka treenissä (C) Marianne Forsell

Kehäänsaapumista (C) Marianne Forsell

Koiratanssia vai tokoa? (C) Marianne Forsell

Sitten alkoikin taas koulut ja työt ja arki :) Sekä syksyisemmät kelit, koleudet ja vesisateet. Syksyn aikana ei juurikaan aurinko paistanut pihalla, mutta meillä kyllä monessakin mielessä. Yhtenä tärkeimpänä asiana Tikan kuntoutumisen edistyminen. Maariasta on ollut valtava apu. Tikka on löytänyt kroppansa vaikka matkaa on edelleen paljon edessä eikä mitään tietoa, että päättyykö matka koskaan kropan täydelliseen palautumiseen. En usko, että siitä enää entisen veroista tulee, mutta nyt hermotukset toimivat riittävällä teholla ja Tikka on selkeästi kivuton. Maaria antoi meille syksyllä luvan treenissä koitella kroppaakin hieman hiljattain myös luvan treenata edustusjoukkueen karsintakokeisiin. On ihan sairaan hauskaa, jos Tikan kanssa päästään fiilistelemään! Joukkuepaikat jakautuvat varmasti niille, jotka ovat meitä valtavan treenimäärällisen eron suoman kuilun saattelemana paljon taitavampia. Mutta sillä ei oikeastaan tässä kohtaa ole meille mitään merkitystä. Pitkän tauon jälkeen treenaamme edelleen maltillisesti pari kertaa viikossa huolellisin kropan huolloin, nautimme siitä ja etenemme omissa jutuissamme nautiskellen.

Hippu kunnostautui syksyllä vielä yhden ALO-kokeen verran ja kaappasi itselleen iloisesti tokossa Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuden sekä kuului TamSKin piirinmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen. Hienoa, että saatiin joukkuetitteli palautettua jälleen TamSKille :) Piirinmestaruuskuvat taitavat olla Sanni Lempiäisen otoksia, ainakin kaksi ylintä - kiitos kuvista! Ja olisikohan palkitopönötykset Nina Matinniemen otoksia :)

Reissut tältä vuotta eivät päättyneet kuitenkaan tähän. Kouluttamisen merkeissä on tietenkin reissattu moneen hienoon paikkaan kotimaassa ja nähty monta aivan hillittömän hienoa koirakkoa ja koiraporukkaa. Syyslomalla teimme kuitenkin irtioton perhematkan muodossa ja pakkasimme koirat ja itsemme autoon ja hurautimme Pohjois-Suomeen, minnekäs muualle sitä metsäihmisen sielu veisikään. Lappi on niin hieno paikka! 

Tällä kertaa mentiin sinne Enontekiölle. Meillä oli majoitus siellä samassa paikkaa. Tuo hurmaava pieni kylä upean Saanan juurella. Saanalla emme tällä reissulla käyneet, mutta teimme varsin mallikkaan mittaisia päiväretkiä käyden mm. ensimmäisellä autiotuvalla, mikä on lähtiessä Kilpisjärveltä Haltille sekä Kolmenvaltakunnan rajapyykin suuntaan. Myös Norjan puolella piti piipahtaa käyden tällä kertaa Birtavarren kautta Gorsabrualle, isolle kanjonille siltoinee ja vesiputouksineen. Huikea paikka, vaikka keli olikin ankea. Viikko oli hieno ja veren veto kohti Pohjois-Suomea ja Pohjoismaiden pohjoisosia ei kutistunut ainakaan tippaakaan näissä maisemissa...

Reissulla päästiin myös testaamaan Hurtan meille lähettämää tuotepakettia. Siitä ihan ykkösrivistöön meidän käytössä ovat nousseet heijastimelliset taluttimet, extreme warmer -takit, softshell-heijastinliivit sekä Adventure-valjaat ja -pannat yhteensopivan huomiovalon kanssa. Ihan loistavia tuotteita! Samoin kuin Hurtan treeniliivi ja vyölaukkukin!

Kohti kanjonin pohjaa... Se oli todellakin SYVÄ.

Kotimatkalla oli pakko käydä vielä Pallaksella valtaamassa Palkaskero.
Auringonlasku osui huipulle kanssamme samaan aikaan <3.

Aurinko hiipui ja pakkanen alkoi kirimään.

Norjassa tienlaidassa oli hirvi pyllistelemässä kaikessa rauhassa :D

Mahtava Saana!

Autiotupa

Syysloman jälkeen onkin sitten painettu töitä itse kukin. Koulutukset ovat rullanneet. Kiitos SDP:lle ja Päiville yhteistyöstä hallin tiimoilta sekä Tanjalle, jonka vuoksi tähän kuvioon "eksyin". Mukavasti on koulutukset sujuneet ja ihanaa on aina vain nähdä koirakoiden edistymistä ja ennen kaikkea mieletöntä yhteishenkeä ryhmien sisällä ja toisten tsemppaamista! Aivan huikeat suoritukset osallistui myös asettamaani Jouluhaasteeseen, joka tänä vuonna oli ryömiminen. Jennin ja Nupun monien metrien suoritus oli jäätävä sekä kakkoseksi teknisesti törkeän hienolla ryöminnällä yltäneiden Kaisan ja Inkan suoritus. Upeeta!
Ensi vuodelle on jo myös kaikenlaista lisäkuviota suunnitteilla ja aion itse ahmia itseni tokoähkyyn. Hippu treenailee AVOinta luokaa kohti ja siitä sitten edelleen eteenpäin. Tikan lapset, sen mitä heitä olen nähyt, ovat kyllä ihastuttavaa väkeä. Olen kyllä tosi tyytyväinen terveisiin ja ihanan reippaisiin tyyppeihin, joista onneksi Hippua lukuunottamatta muilla ei ole erityisen suuria haasteita terävyyden kanssa jäänyt. Ohjaajat ovat tehneet mielettömän hienoa työtä koirien kanssa ja ne toimivat upeasti yhteistyössä ohjaajiensa kanssa. Olen kyllä otettu aina näitä koirakoita nähdessäni <3

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta kuuluu tietenkin Nutrolin tiimille! He ovat kulkeneet edelleen matkassa mukana, vaikka erityisen suurta mainetta emme ole heille pystyneet tuomaan. Vuoden 2018 puolella he sponssaavat penturyhmälle pentupaketitkin. Aika huikeaa!
Koirien vointi on ollut erinomaista ja uskon, että Nutrolinin tuotteilla on valtavan suuri merkitys siihen, että Pohjoisen reissuilla ei ole yksikään antura tai tassu rikkunut millään tasolla. Siellä on kuitenkin kuljettu haastavissa maastoissa ja olosuhteissa rakkakivikkoja myöden. Ihan huippua! Olen todella iloinen ja kiitollinen tästä yhteistyöstä :)

Loppuvuodesta meillä kävi Tapaninpäivänä hieman ikävästi, kun olimme menossa sukuloimaan. Valtatie 3:n eräällä suoralla Ikaalisten jälkeen meille kävi onnettomuus, kun yllättäen peura mätkähti automme keulaan! Sitä ei yhtään huomannut etukäteen pimeydessä. Mitään ei ehditty tehdä, jarrutuskin tapahtui vasta jälkijunassa ja peura lensi hurjalla kaarella ojaan. Onneksi takana tuleva auto ei tullut liian lähellä ja ehti myös reagoida. Saimme nopeasti apua, jotta peura saatiin lopetettua ja poliisitkin tulivat paikalle kirjaamaan tilanteen. Meille ja koirille ei onneksi käynyt yhtikäs mitenkään, mutta auto päätyi lunastukseen. :( Vuodenvaihde onkin kiivaasti kulunut uuden auton etsinnöissä ja lopulta sellainen löytyikin. Nyt vain toivomme sille erinomaisen pitkää ikää, ilman ongelmia ja ennen kaikkea ilman onnettomuuksia kiitos!

Mukavaa ja seikkailujen täyteistä vuotta 2018 kaikille! Katseet eteenpäin ja rohkeasti uusiin seikkailuihin :)