TOKOn edustusjoukkueen valintakoe -turnee on nyt takana

Alkuvuosi on vierähtänyt nauttien iloisesti talvesta, joka tänä vuonna saapui pitkästä aikaa tänne Suomen kolkkaan kunnolla. Lunta on hieman alta metri, joten sikäli tämäkään ei mikään entisaikojen talvi ole, mutta kuitenkin luminen ja talvilajien sisältämä talvi pakkasineen! On satanut lunta, on saatu kinoksia ja pakkasta sekä lumen tullessaan tuomaa valoa. On ollut ihanaa päästä järven jäille. On saanut luistella ja hiihtää. Lumikengillekin on ollut useamman hiljaisen vuoden jälkeen käyttöä! Vielä vain talvi jatkuu sekä siitä nauttiminen!

Hippiäinen vauhdissa (c) Kaisa Jalava

Alkuvuosi on vierähtänyt myös Tikan kanssa treenaten ja kilpaillen edustusjoukkueen viidessä valintakokeessa TOKOssa. Parin vuoden ja haudan partaalla käymisen jälkeen emme todellakaan lähteneet soitellen sotaan joukkuepaikkaa metsästämään, vaan fiilistelemään Torinon vuoden muistoille sekä tapaamaan ihan mahtavaa tokokansaa näissä karkeloissa.

Tampereen kokeessa kiertoa tekemässä. (c) Kaisa Jalava

Jännitin paljon sitä, miten Tikan kroppa vastaa kaiken jälkeen hieman nostettuun treenimäärään ja treenin laadulliseen muutokseen sekä pitkiin kisapäiviin ja etenkin Tampereen kaksipäiväiseen rupeamaan. Kroppa kesti kuitenkin hyvin ja se tuntuu uskomattoman huojentavalta! Toisena jännityksen aihiona minulla oli se, että miten me saadaan meidän yhteistyö kehissä toimimaan ja onnistutaanko sen kautta luomaan ehjiä kokonaisuuksia laisinkaan näissä karkeloissa. Oman mausteensa toi vielä mietinnät siitä, että osaanko ylipäätään vielä kisata tokoa Tikan kanssa.

Tikka on kuitenkin luottokumppani ja vaikka pieniä kömmähdyksiä ja yksi isompi kömmähdys mahtui mukaan, löysimme sen kanssa palasen siitä yhteistyöstä, mitä meillä oli joskus ennen pentuprojektia. Sitä olen kaivannut kovasti ja se on Tikassa yksi suurimpia vahvuuksia: halu saumattomaan yhteistyöhön. Saumattomassa tilanteessa emme toki lähimainkaan tällä hetkellä ole, mutta suunta on oikea, joten olemme matkalla sitä kohti.

Tikka (c) Kaisa Jalava

Saldoksi kertyi viidestä kokeesta neljä ykköstulosta ja yksi kakkostulos. Ykköstuloksista yksi ylti palkintosijalle asti ja kaksi muuta niiden tuntumaan KP-merkinnällä. Hämmästyttävää, sillä tällaiseen sarjaan yltämistä en odottanut Tikalta enkä itseltäni tänä vuonna tällä kiertueella. Me olemme kuitenkin missanneet pitkän pätkän tokokentillä uusien liikkeiden kanssa sääntömuutoksen tullessa voimaan pentuprojektin aikana. Ja treenitkin on tuusattu enimmäkseen keskenämme ja liikkuroitu treeni, kokonaisuuden treenaamisesta puhumattakaan, on ollut kyllä luvattoman vähissä ja se kyllä myös voimakkaasti näkyi koesuorituksissa. Näitä pitää nyt vain saada listalle enemmän. Iso Kiitos kaikille niille, jotka meitä uhrautui liikkuroimaan milloin missäkin lomassa.

Zeta oli tälläkin kiertueella painajaistemme aihe. Se on kyllä tosi vaikea liike koiran kanssa, joka tykkää käytännössä yhtä paljon tehdä kuin saada palkkaa. Palkkaaminen tuottaa lisää odotusarvoja väärään suuntaan ja käskyt samoin. Olen saanut seuraamista kursittua paljon paremmaksi tässä ja ennen Tamperetta keksinkin siihen vielä mukavan tuntuisen idean, mutta sitten lirvautettiin vielä se yksi asentovirhe vikassa kisassa. Toinen kerta samalla kiertueella, kun makuu meni vääräksi: Halikossa seisoi ja Tampereella yritti istumista. Tässä piisaa treenattavaa!

Tampereella olin kuitenkin skarppina ja vaistosin, että tuli virheasento, ettei koira mennyt maahan. Edellispäivänä Katjalla ja Eiccalla oli tullut asentovirhe ja Katja oli korjannut sen hienosti uudella käskyllä. Niinpä sunnuntain kokeessa tuli vain isommin ajattelematta itseltä uusi, melkoisen napakka "down"-komento, jonka seurauksena Tikka tipahti makuulle. Tämä oli hyvä kerrankin saada virhe koetilanteessa kiinni ja korjattua, koska treeneissä asentoja tehdessä se ei ole mokannut alkuvuoden aikana varmaan kertaakaan siten, että olisi ottanut väärän asennon. Kokeissahan näitä sille aina välillä on tupsahdellut, kun mielentila zetassa on ollut vinksallaan ja koiran focus odotusarvoissa. Nähtäväksi jää, mikä tämän vaikutus oli, toivottavasti edes jonkinlainen. Uusinta käsky oli tietenkin kallis, mutta niin olisi ollut virheelliseksi jäävä asentokin!

Ehdottomasti treenilistalla pintansa pitää kärkikaartissa siis zeta. Toinen, mikä siellä edelleen säilyy on hyppynouto, jossa vilahteli pari kertaa treeneissä ja kerran valintakokeissakin piipahtanut kapulan nostovirhe, joka on ihan uutta. Ilmeisesti kokonaisuuksien esiin nostamaan kiirettä ja huolimattomuutta. Lisäksi eteenmenot vaativat jatkuvaa harjoittelua ja nyt pitää ottaa listalle myös niiden korjausten opettelua!

Virheitä piisaa paljon muitakin kevään ja alkukisan treenilistalle. Puhumattakaan siitä, mikä työmaa on edessä kokonaisuuksissa, jotta saataisiin liikkeiden välit ja alut ja siirtymät kehään ja ulos meidän normaalille tasolle, sillä nyt ne ovat kyllä asteikolla 4-10 ehkä tasolla 5. Nämä ampuvat siis aika korkealle prioriteeteissa, koska vaikuttavat suorasti myös jokaiseen liikkeeseen itseensä.

Onneksi jokaisessa setissä oli myös aika paljon hyviä asioita, että ihan kaikkea ei tarvitse pistää sekaisin :)

Joukkuekin on jo julkaistu ja Tikka lunasti itselleen 1. varakoirakkosijan. Huippua!
Toivon, että Tikka pääsee MM-kisoihin osallistumaan. Siinä toivossa varasin jo lentoliputkin Amsterdamin juhannusmatkaa varten. Kisapaikka näyttää tosi hienolta. Upea ratsastuskenttä katsomon ympäröimänä. Kyllä siinä kelpaa viipottaa, joskin kuumuus on varmasti kova, jos aurinko porottaa.

Torinon fiiliksiä muistellen valmistaudutaan uusiin koitoksiin! (c) Klaudia