Hippu SM ALO 2. sija ja Tikka SM EVL1 11. sija

Tikka renkaan kevätleirillä kapulan nostossa. (c) Maarit Karhu-Teiskonen

Alkuvuosi 2017 on vierähtänyt vikkelästi. Töitä on tullut tehtyä reilusti ja kotona on suoritettu erinäisiä projekteja myös. Lisäksi aikaa on hulahtanut Tikan kuntoutukseen ja molempien koirien treenaamiseen kohti SM-kisoja. Lisäksi kesälomareissut ja kevään T-Teamin sekä Valmennusrenkaan leirit ovat vieneet oman osansa. Renkaanleirillä treenilista kasvoi jälleen aikalailla, etenkin, kun on niin kovin vähän Tikan kanssa talvella päästy treenaamaan. T-Teamin kevätleirillä saatiin takataskuun taas monta hyvää vinkkiä tokotteluihin ja koirat pääsivät todella pitkästä aikaa jäljelle ja pakko on todeta, että on Tikka ja Hippu vain törkeän hienoja jälkikoiria, kuten kaikki Tikan lapset, joita olen jäljellä nähnyt!

Tässä pari Mynttisen Minnan ottamaa kuvaa tytöistä jälkimaastossa.

Kepeillä leikkimistä.

Kevät on tänä vuonna ollut pitkä ja kuiva. Jäätiköt viipyivät pitkään poluilla ja sen jälkeen ei sitten ole taivaalta vettä saatu maahan asti oikein nimeksikään. Huhtikuun vesisademäärä Pirkanmaalla oli joidenkin lähteiden mukaan huikeat 0,3 mm eli käytännössä sadetta ei ole ollut. Maa ja ilma on pölyä täynnä ja puut puhkesivat lehteen vasta aivan keskäkuun alussa ja kunnolla vasta pidemmällä kesäkuuta.

Ilmat ovat olleet todella koleat ja kesän kurssien ensimmäiset kerrat vietettiin älyttömän kauniin lumisateen lumoissa. Sellaista lumisadetta toivoisi talville paljon ja etenkin joulun aikaan. En silti valita, sillä koirien kanssa on ollut mukava lenkkeillä, kun helle ei ole ollut niitä kiusaamassa ja kesän itikkasaldot ovat edelleen hyvin matalat. Kun vihreyskin on lopulta saapunut, niin mitäpä tässä valittamaan! Lomat alkavat joka tapauksessa, se ei säätä katso ja hyvä niin. Asenne on se, mikä ratkaisee tässä(kin) asiassa.

Suot olivat keväällä jossain kohtaa hienossa kuosissa kulkea - vedet oli vielä suht jäässä, niin suomättäätkin olivat "kuivan pehmeitä" tepastella :)

Omien koirien treenaaminen on töiden takia jäänyt melko vähiin. Tärkeää on kuitenkin ollut yrittää pitää kiinni omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista mm. riittävän unimäärän takaamisella ja sillä, että mielummin olen valinnut käyttää aikaa lenkkeilyyn kuin treenamiseen, jos kumpaankin ei ole ollut riittävästi aikaa valittavissa. Talvella olin myös pitkään kipeänä, sairaslomalla saakka, mikä oli aika raastavaa kaiken kannalta. Eikä vähiten siksi, että oma sairastelu ajoittui sellaiseen ajankohtaan, että Tikka alkoi vihdoin ja viimein olla siinä kunnossa, että treenit alkoi hiljalleen suunnistaa kohti kokeita. Toisaalta sairastellessa sohvan nurkassa takkatulen ääressä koirien kanssa ehti hieman näperrellä käsitöitä ja todellakin ottaa rennosti, mikä ei ollut kovin huono vaihtoehto sekään pakon sanelemana.

Hipun kehitys on ollut vuoristorataa kerrakseen. Välillä kaiken kiireen ja tekemättömien askareiden äärellä sen kanssa eläminen on ollut melkoista päänsärkyä. Hippu ei todellakaan ole päästänyt helpolla. Onneksi se on kotioloissa kuitenkin kovin suloinen ja ihastuttava, tuonut paljon omalla tavallaan voimia jaksaa arkea eteenpäin, vaikka toisaalta se onkin uutterasti niitä voimavaroja kuluttanut nimenomaan arkisissa asioissa. Treenaaminen sen kanssa on antoisaa - se on innokas, nopea oppimaan ja tekemään ja se todella tykkää tehdä. ALO-luokan liikkeet sillä on alkanut olla jo hyvän aikaa varsin kivalla mallilla. Huhtikuun alussa olin vielä vakaasti sitä mieltä, ettei Hippu lähden SM-kisoihin sekoilemaan, mutta yllättäen sen kehitys taas koki suuria harppauksia ja moni asia loksahteli paikoilleen ja muutti tilanteen toiseksi.

TOKOn SM -kisat käytiin tänä vuonna Ojangon koirakeskuksessa. Lauantaina kisasivat erikoisvoittajaluokan koirat karsien finaalipaikoista sunnuntaille sekä alokasluokan koirat omasta parhaimmuusjärjestyksestään. Sää oli mielestäni koirille varsin suosiollinen; tuulinen ja pääpiirteissään aurinkoinen. Ohjaajien osalta keli oli osin jopa suorastaan viileä, mukaan pakatulle pipolle ja sormikkaille oli kyllä käyttöä päivän aikana, mutta niiden voimin tarkenikin jo mukavasti. Minulla lähti molemmatkin tytöt näihin karkeloihin kisaamaan.

Anne oli Voiton kanssa myöskin ALO-luokassa, joten matkaan lähdettiin aamulla yhteistuumin ja todella aikaisin. Kisajärjestäjä oli jakanut koirakot eläinlääkärin tarkistuksen osalta ryhmiin ja Voitolle napsahti tietenkin se ensimmäinen ryhmä, joten aikaisin aamulla oli oltava paikan päällä. Sitten jäikin toista tuntia aikaa vain hengailla ennen kuin koko kilpailu avattiin. Nälkä oli siinä vaiheessa jo melkoinen ja meni aika pitkälle ennen kuin kanttiinista sai gluteenitonta evästä. Onnesta sitä sitten lopulta sai, koska meikäläisen syömisiä ei kisat haittaa ja nälkäisenä on kirja olla! Ehkä tämän aamun hengailuajan olisi voinut jotenkin tehokkaammalla aikataulutuksella järjestelyissä välttää? Mene ja tiedä.

Tikka ei päässyt viime vuonna osallistumaan näihin karkeloihin ollenkaan pentujen jälkeisten vaivojen takia sairaslomaillessaan ja Hippu oli vasta puolen vuoden ikäinen. Tuntuikin ihan mahtavalta kisata tänä vuonna kahden koiran kanssa - Tikka alkaa vihdoin ja viimein olla kunnossa treenaamista ajatellen ja Hipun kanssa kova raadanta on hiljalleen tuottanut tulosta ja erinäiset asiat ovat menneet harppauksin eteenpäin. Silti tuntui todella jännittävältä startata kisaan Hipun kanssa. Hippu kisasi numerolla 30 ja Tikka oli erikoisvoittajaluokan jumbona, jolloin minulle jäikin mukavasti aikaa kummankin koiran kanssa.

Alokasluokan suoritukset oli jaettu kahteen kehään. Ensimmäisessä kehässä tuomarina toimi Mari Väänänen ja liikkeinä olivat liikkeestä maahan meno, luoksetulo ja kauko-ohjaus. Toisessa kehässä tuomarina toimi Vesa Kallio ja liikkeinä oli kapulan pito, seuraaminen ja hyppy. Kolmas kehä oli Kaarina Pirilän paikalla olo kehä, joka oli mukavasti alempien luokkien koirakot huomioiden laitettu suhteellisen syrjään muusta hulinasta. Kehistä toisiin mentiin suhteellisen sujuvasti. 

Hipun kanssa en mitenkään suuresti valmistautunut kehään, vähän seuraamista, sivulle tuloa ja sitten yritin vahvistaa fokusta, mikä meinasikin tuottaa hieman haastetta, kun eräs tyttö liihotteli huivinsa kanssa tuulessa meidän väliin… Hipusta näki, että maailma kallistuu ja Hippu alkoi kallistumaan linjasta sivuun jännittävässä tilanteessa. Onnistui kuitenkin varsin hyvin pelastamaan tilanteen. Sen jälkeen hitusen vettä ja odottelua köllötellen.

Hippu oli kehissä tosi hieno, juuri niin hieno kuin mitä se omalta osaamistasoltaan tällä hetkellä osaa ja paljon enemmän kuin uskalsin edes salaa siltä sen onnistuessa odottaakaan. Hippu tuntui olevan todella sitoutunut tekemään töitä kehässä ja minun kanssani. Liikkeiden välissä se ei halunnut erityisen suuresti vapautua vaan imi vahvasti aina takaisin vierelleni, kuten on opetettukin. Kehässä oli äärimmäisen helppoa ja mukavaa, vaikka jännitys oli kieltämättä aika kova kehään mennessä, kun en pystynyt erityisesti ennustamaan mitä on tulossa. Se on tällä hetkellä Hipulle edelleen hyvin tyypillistä - tilanteiden nopeat muutokset. Sen sitoutuminen työskentelyyn on kuitenkin tosi vahvaa ja auttaa paljon eteenpäin, jossain erittäin tärkeässä olemme siis onnistuneet.

Harmillisesti en kuvannut Hipun suoritusta, kun en odottanut siltä mitään ihmeitä. Odotin vain mukavaa kehässä oloa sen kanssa, mutta sain paljon enemmän. Sain hienon nopean yksivaiheisen liikkeestä maahan menon. Sain nopean, suoran ja törmäämättömän luoksetulon. Sain onnistuneet kaukot! Niissä huomasin, että aavistuksen rikkoontui fokus liikkurista, mutta kaukot oli silti oikein napakat ja hyvät! Kaikista näistä täydet pisteet!

Tässä muutama kuva, joiden jäljestä vastaa Maarit Karhu-Teiskonen, kiitos Maarit!

Valmiina ensimmäiseen liikkeeseen.

Liikkeestä maahan meno.

Liikkestä toiseen.

Hieno Hippiäinen liikkeiden välissä.

Kauko-ohjauksen alussa.

Ennen toista kehää ehdittiin hieman hörpätä vettä. Toisessa kehässä Hippu oli aivan yhtä mainio. Seuruussa se oli tosi skarppina ja hyppykin onnistui, vaikka ponnistuspaikka olikin ehkä jotain muuta kuin optimaalinen. Kapulan pidossa tapahtui ainoa pistemenetyksemme, kun Hippu tarttui kapulaan käskystä nopeasti ja otti sen poskihampaisiin. Se ei korjannut eikä liikuttanut otettaan yhtään ja ote oli tiivis ja irrotuskin hyvä. Ainoa, mistä keksin, että tuomari saattoi vähentää oli tuo kapulan oleminen varsin syvällä suussa. Mutta se ei haittaa minua!

Pidon irrotus menossa.

Pidon alkuperusasento.

Seuruun alku.

Seuraamista.

Seuraamista.

Ja vielä seuraamista.

Hyppyyn lähtö.

Ihan ei ollut kaari kohdillaan, mutta pomppua on :)

Jee, tullaanhan me tänne uudestaankin? Oli kivaa!

Paikalla oloa Hippu ei olisi voinut oikeastaan yhtään hienommin tehdä. Todella hyvä fokus sivulla, nopea yksivaiheinen maahan meno ja samoin sivulle tulo. Koko paikkiksen tuijotti visusti minua. Kymppi siis siitäkin. Näin plakkariin kertyi 198 pistettä. Seurakaverit TamSKista tempaisivat yhden pisteen enemmän ja kiilasivat näin ohitsemme ensimmäiselle palkintopallille. Hippu sijoittui jaetulle kakkossijalle, kolmatta palkintoa ei näin ollen jaettu. Kakkossijalla samoin pistein kanssamme oli labradorinnoutaja. Hip-hip-hurraa Hippiäinen!

Palkinnoilla!

Hieno Hippu!

Tikan vuorokin sitten lopulta koitti pitkän päivän päätteeksi. Oli ihan mahtavuutta, että SM-kilpailu käytiin lauantaina pehmeällä hiekkakentällä. Koirat tekivät todella näyttäviä suorituksia ja uskalsivat laittaa kunnolla voimaa tekemiseen, kun ei tarvitse varoa kroppaa tms. Ihan parhautta, toivoisin jatkossakin tällaista pohjaa paitsi isoille kisoille myös muille kisoille!

Tikalle ei tarvinnut kertoa, että olemme tulleet isoon kisaan. Se oli fiiliksissä jo aamulla, kun autolta kuljimme kohti eläinlääkärin tarkastusta. Noin joka kymmenes askel se livautti suustaan pienen "Vuh!" - niin siistii olla taas täällä, Tikka tuumi ihan selkeästi :). Sen ilon ja onnen kanssa oli ilo marssia kehään. Ihan parhaimmassa terässä ei keskittymisen osalta oltu enää siinä kohtaa päivää ja vähän yllättäen tupsahdettiin kehäänkin lopulta, kun huomattiin, että meitä edeltänyt koirakko puuttui kisasta. Fiilis oli katossa ainakin Tikalla, tekeminen kaikkea muuta kuin hiomatonta, mutta viis siitä, kun just nyt sillä ei ollut mitään merkitystä!

Ensimmäisessä kehässä oli liikkeinä ruutu, tunnistusnouto ja zeta eli kaikki ne, missä me ikänään on näitä isoja kisoja mokattu. Tosin huomaan sen vasta nyt! Eteenmeno jännitti, koska treeniä on meillä näihin uusiin liikkeisiin alla edelleen valovuoden verran vähemmän kuin muilla ja kaikkineen toistoja tosi vähän, kun on menty kropan ehdoilla. Lisäksi eteenmenot treeneissä eivät olleet menneet ihan napppiin viime aikoina. Tikka on nämä pääsääntöisesti klaarannut kuitenkin aiemmin.

Tikka singahti eteenmenon nopeasti ja suorasti eteen ja stoppasi hiuksen hienosti takarajalle rinkiä (tämä on meillä aika venyvä tällä hetkellä, kun kuuluu siihen listaa, joka on jätetty kropan säästämisen vuoksi treenaamatta). Ruutuun lähti vähän ehkä miettien naapuri kehää ja jouduin vähän korjaamaan paikkaa. Annen mukaan oli myös aavistuksen liikkunut ruudussa, huomasin kyllä itsekin ettei makoillut siellä normaaliin tyyliin skarppina vaan vähän henkseleitään paukutellen. Loppu hyvin ja saatiin pisteitä plakkariin, joskin myös annettiin niitä paljon jälleen kerran ruudussa...
Tunnistusnoudossa Tikka oli tosi hieno! Ja jos yhtään kuulin oikeinRalfin sanoja, niin nappasi päivän ekan kympin tästä liikkeestä, mutta voi olla, että kuulin omiani. 

Zeta olikin sitten taas viime aikaista keulimista Tikalta. Asennot kuitenkin jälleen kerran oikein eli hiljalleen alan uskoa, että istumisen kanssa kylässä käynyt koemörkö voidaan nyt hyvästellä ja saadaan alkaa keskittyä kunnolla tähän liikkeen setvimiseen siistimmäksi - on kyllä vaikea!

Toisessa kehässä tuomarina oli Aino Juhantalo-Kakkola. Ensimmäinen liike oli luoksetulo, joka oli kyllä omasta näkökulmastani varsin kiva setti Tikalta, jonka kanssa näitä asentoja ei olla oikeastaan uskallettu treenata kuin pari hassua toistoa. Tikka oli todella vauhdissa!
Siitä jatkui kaukoihin, joissa harmillisesti oli meidän huono vaihto mukana eli M-S-M ja siinä Tikka tuli aavistuksen eteenpäin. Muuten teki varsin kivasti kaukot, joita on suht vähän niitäkin treenattu, kun on haettu kroppaan vielä voimaa muilla tavoin.
Kolmas liike oli ohjattunouto, josta vasen kapula. Tikka painoi melkoisella kyydillä tämän liikkeen, mutta teki sen kyllä hienosti! Melkein kaatui kapulalla, kun pehmeä pohja painui alla, mutta onnistui hienosti pelastamaan tilanteen ja tekemään hienon napakan duunin.

Vikassa kehässä pisteitä määritteli Pirkko Bellaoui. Ensimmäinen liike oli hyppynouto, jonka treenaaminen vasta olikin hatarin kantimin, kun kierron rasitus on ollut Tikan kropalle vielä aika äärirajoilla. Niinpä se kaarratti kiertoa jonkin verran, mutta ei ihan pahasti ja suht tasaisesti molemmin puolin. Tämän vuoksi tuli ristikkäiselle puolelle asentoon, mutta teki hienon puhtaan noudon. Sujui paljon paremmin kuin odotin!

Seuruu oli sitten enää jäljellä ja se olikin aikamoista. Sitäkään ei olla hurjasti treenattu ja se kyllä näkyy. Ei ole ollenkaan meidän tasolla, mutta Tikka silti kyllä seuraa puksuttaa menemään, vaikka hienosäädöt ovat ihan hukassa.

Tikka oli kehissä tosi reippaalla, iloisella ja ponnekkaalla mielellä. Ensimmäistä kertaa saikun jälkeen me olimme kehissä myös edes jollain tapaa yhdessä, vaikka yhteistyö ei ole edelleenkään sillä tasolla, mitä itse koen tokossa tärkeäksi. Treenit ovat kuitenkin kulkeneet oikeilla urilla, koska kohennus oli huikea kevään kokeisiin verrattuna. Mukava lisäyllätys olikin sitten siinä, että Tikka tempaisi itsensä finaaliin ollen karsintapäivän sijoituksissa kuudentena!!! Ohhoh, olin kyllä positiivisesti ja iloisesti yllättynyt ja jälleen kerran pysähdyin miettimään, miten mielettömän hieno koira minulla onkaan!

Onhan sen kanssa vuosien saatossa huhkittu asioiden eteen töitä, mutta nyt takana mielettömän pitkä saikku ja synnytyksen kanssa haudan partaalla käynti. Isoihin kisoihin päästiin mukaan äärimmäisen vähäisellä treenimäräällä 1-2 treeniä per viikko. Vaan sinne se Tikka kapsautti itsensä kärjen suureen massaan, ihan käsittämättömän hieno ja rakas otus!

Maarit Karhu-Teiskosen ottamia kuvia muutama myös Tikasta!

Luoksetulon stopin alku...

ja stoppi loppuun.

Merkille!

Merkillä seis!

Kiertomerkille matkalla tuomarin valvovan silmän alla.

Myös SporttiRakki oli napannut Tikasta hienon kuvan!

Lauantai oli pitkä päivä, kun ajettiin yöksi takaisin kotiin. Anne ei lähtenyt sunnuntaina enää Vantaalle, mutta matkaan hyppäsi seuraksi Marja. Marjasta olikin valtavan suuri apu finaalipäivänä, kun jouduin Hippiäistäkin raahaamaan koko päivän mukana. 

Finaali käytiin tylsästi sisällä hallissa. Itselle se SM-kisan hohto on ollut hyvin pitkälti ulkokentät ja niiden tuomat omat haasteensa. Hallit ovat halleja ja sellaisenaan rajattuja, ulkona jo pelkkä tilan avaruus tekee omat haasteensa hahmottamiseen ja muuttuvia tekijöitä on kaiken kaikkiaan enemmän. Toki halli luo tasapuolisemmat olosuhteet kaikille kilpailijoille, mutta silti menee ääneni ulkokentille, enkä taida olla sen kanssa ainut kisaaja. Tuomareina toimivat Tuija Sere ja Jaana Tala. Liikejärjestys alla.

Vähän finaalitunnelmaa oli nostateltu sillä, että kehät oli rajattu paitsi väliaidoin, niin myös kehänauhalla, joka tietenkin mahdollisti kehästä poistumisen koirakoille. Lisäksi liikkeiden aloituspisteitä oli tuotu erittäin lähelle kehänauhaa - juuri ja juuri isoimmat urokset mahtuivat olemaan joissakin aloituspisteissä kehässä ollessaan ohjaajan perusasennossa. Aloituspisteisiin piti tulla siis huolella ja korrektisti eikä ainakaan kukaan pääsyt linjaamaan koiraa esimerkiksi eteenmenon osalta. Myös tuomarit seikkailivat tunnarin jäljiltä eteenmeno reitillä, mistä mielestäni Tikka hieman hämääntyi virheeseen. Taas asioita treenilistalle lisää! 

Paikkiskehissä Tikka tuntui aika kehnolta. Se kehitti kehään valmistautuessa sellaisen hauskuuden, ettei mukamas osannut tulla sivulle vaan tulikin eteen istumaan ja vieläpä ihan vinksalleen. Mistä lie moisen pälkähdyksen saanut päähänsä. Veikkaan, että halliympäristö, edellisen päivän pitkä kisapäivä ja vähäiset treenit tekivät tehtävänsä. Vähän jännä oli kisata hallissa, kun muistelen, että vikat hallitreenit meillä oli takana huhtikuulta eli aika kaukaa! Tikka klaarasi paikkikset kyllä varsin kivasti ja luottamuksellisesti kuten aina. Osasi myös tulla ihan suoraan sivulle kehässä, mutta oli silti hieman keskittymätön omaan mieleeni.

Luoksetulo aloitti ensimmäisen yksilökehän. Tikka oli skarppina, mutta matto kyllä teki tehtävänsä ja päästi stoppiin vähän löysiä eikä mennyt riittävän tehokkaasti alas. Muuten varmaan Tikkamaista työskentelyä.

Tästä jatkettiin tunnariin, jonka Tikka teki mielestäni todella hienosti. Sille sattui kuitenkin ihan kumma työtapaturma ja se mennessä potkaisi yhtä kapulaa vahingossa sivuun. Muuten teki hienon tunnistusnoudon pitäen hyvät vauhdit, hyvän otteen ja ottaen oman heti kohdalle osuessa. Saatiin aika heikot pisteet. Esim. ravaamalla irtosi parempia pisteitä. Mutta näitä sattuu työtapaturmia, jollaiset eivät ole lainkaan tyypillisiä.

Siitä jatkui sitten ruutu. Tunnarien sijainti oli ollut kehän vasemmalla puolella ja tuomarit olivat edessä, kun mentiin alkuun. Mielestäni Tikka jäi miettimään hieman edestä pois siirtyviä ihmisiä ja imi eteenmenon oikealle vinoon. Onnistuin kuitenkin pysäyttämään sen täsmälleen keskikohtaan, mutta ulos. Hetken mietin, että mitäs sitten... IKINÄ ei olla tehty ruudun korjauksia, kun muutakin perustreeniä on ollut tehtävänä aika hurjasti. Pokalla sitten sainoin "Siirry!" ja heilautin kädellä rinkiin. Hämmentyneenä Tikka tepasteli ringin suuntaan ja sisään. Huh! Saatiin tämä siis pelastettua. Ruudussa sitten paukkasi aika taakse, kuten monet koirat menivät. Veikkaan, että moni on panostanut treeneihin ulkona ja silloin matolla käy helposti näin. Alas tuli kuitenkin sisään ja OK pisteet saatiin vielä siitä.

Viimeisenä liikkeenä oli seuraaminen. Se oli taas sarjaa luokaton Tikan osaamistasossa, mutta ei voi mitään. 

Sitten aikaa vierähtikin taas melko mukavasti ennen kuin oli toisen kehän vuoro. Ensimmäinen liike oli hyppynouto, jossa asento oli istuminen. Tämä oli jälleen treenimäärä huomioiden varsin OK suoritus meiltä. Hyvä Tikka!

Toisena liikkeenä oli Z. Tämä oli jopa kohtalainen. Asennot taas oikein ja osa jopa suoria. Oikein hämmästelin miten sain sen sellaiseen mielentilaan tähän liikkeeseen koekehässä. Ehkä tässäkin hiljalleen treeni rullailee oikeaan suuntaan?

Kolmas liike oli kauko-ohjaus. Siinä tuli pari pientä liikahdusta, muuten ihan kiva setti.

Viimeisenä vielä ohjattunouto vasemmalle kapulalle. Tämä oli hyvä, joskin merkiltä lähti ensin vähän liikaa sivuun, mutta korjasi tilanteen nopeasti!

Huippu hienoa oli olla mukana!! Tikka oli finaalissa 13./20 ja SM-yhteistuloksessa hienosti sijalla 11. eli ihan hurjan huikean hienosti! Tulokset löytyvät kaikkien luokkien osalta täältä. Hippu muuten edusti T-Teamin kakkosjoukkuetta, jolla jäätii niukalla 0,17 pisteen erolla pronssimitalista - tiukkaa oli! Ensisijassa olisimme edustaneet treeniseuraamme TamSKia, mutta valitettavasti kumpikaan koirista ei saanut SM-kisaoikeuden edellyttäviä tuloksia kokoon ennen TamSKin SM-joukkueiden hakuajan umpeutumista. Tikka onneksi sai yksilökisaajana edustaa omaa seuraansa!

Kiitos kaikille treenitovereille, tsemppaajille ja meihin uskoneille! Etenkin Annelle ja Marjalle matkaseurasta ja avusta kisaviikonloppuna! 

SuurKIITOS kuuluu sponsorillemme Nutrolinille, joka on uskollisesti vaikean vuoden meitä tukenut ja jonka tukea saamme edelleen nauttia. Arvostamme sitä kovasti!!!