Syksy on saapunut, hiljalleen alkanut. Puissa on aivan huikean hienoja, tummanpunaisen leiskuvia värejä jo, mutta ei vielä kovin paljoa. Tämä kuluva viikko on ollut hieman viileä, mutta ensi viikolle on lupailtu jälleen +20 astetta lämmintä eli syksy pääsee hellimään meitä täydellä voimallaan. Tällä viikolla on vihdoin saatu sateita ja luonto on saanut kaipaamaansa vettä rutikuivan ja kuuman kesän päätteeksi. Se tietää lisää sieniä metsään ja siitäkös me tyttöjen kanssa tykätään: viettää tuntikausia sieniä keräillen ja metsissä samoillen, kiipeillen, mähkien ja huhkien ja tytöt keppejä järsien. Suosikki juttuja meidän arjessamme!
Tikalla on takana pitkä tauko kropan takia ja nyt olemme saaneet luvan taas treenata yli 2 kuukauden jälkeen. Nyt otetaan hyvin hissuksiin ja hyvin varoen. Jos takapakkia kropan kanssa vielä tulee, niin sitten Tikan tokoura alkaa olla taputeltuna, mutta vielä en heitä kirvestä kaivoon. Tähän yritykseen lähdemme vielä kerran avoimin ja varovaisin sekä kiitollisin mielin. Tikka on jälleen hurmiossa päästessään kentälle ja varovainen kentille paluu vaatii pinnistelyä itseltäni, jotta jaksan polkea jarrupoljinta urakalla, kun haluttaisiin antaa vaan mennä ja nauttia!
Tänään oli vuorossa kuitenkin TOKOn Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskilpailut kotiseuran jäjrestämänä. Viime vuonna Hippu voitti alokasluokan ja oli mukana piirinmestaruuden voittaneessa joukkueessa. Tänä vuonna kilpailimme avoimessa luokassa kahden muun koirakon kanssa paremmuudesta ja osallistuimme joukkuekilpailuun Henrin ja Sarin kanssa samassa joukkueessa. Joukkueemme saavuttikin hienosti piirinmestaruuden voiton ja kotiseuramme jyräsi ylivoimaisen kolmoisvoiton. Harmillisen vähän oli kokeessa alokasluokkaa lukuunottamatta kilpailijoita mukana ja joukkueitakin oli harmillisesti vain neljä. Henki ja fiilis kisoissa olivat kuitenkin mainiot ja kisaaminen mukavassa ilmapiirissä tuntui ihanalta.
Hippu oli nyt ensimmäisessä hallikokeessaan. Tarkoituksella olen näitä hallikokeita karttanut, mutta SM-kilapiluista hampaankoloon jäänyt ruutu eritoten oli pakko päästä testaamaan vielä avoimessa luokassa ja vihdoin oli aika kypsä kurkistaa hallikokeen tunnelmat Hipulta. Arvokasta kokemusta ja arvokasta tietoa treenejä varten tästä kokeesta kumpusikin, joten olen iloinen, että lähdin, vaikka takaiskuna pieni loukkaantuminen SM-kilpailun jälkeen aiheutti sen, että treenit jäivät tätä koetta ajatellen aivan liian vähiin enkä saanut ihan kaikkea sitä, mitä olin toivonut, treenattua näiden kahden kilpailun välissä.
Avoimen luokan liikkeet tehtiin putkeen. Paikalla olossa Hippu hipoi täydellisyyttä, johon toi särön vain paikalla olo liikkeen päättymisen jälkeinen vapauttaminen, jossa se haukahti kerran. Mutta istumisen itsessään se suoritti kuin tatti. Pari hiuksen hienoa vilkaisua ilman, että pää varsinaisesti edes kääntyi mihinkään, muuten ihan priima suoritus - huikeaa! Jotain on todellakin tehty oikein sen kanssa!
Yksilöliikkeet alkoivat hypyllä, jota ei ollakaan SM-kilpailun jälkeen treenattu. Siinä Hippu taas loikkasi aivan väärästä paikkaa ja kolautti takasilla hieman esteeseen, mikä tietenkin näkyi pisteissä. Hyppyjuttuja pitää alkaa treenata. Ponnistusvoimassa ei ole ongelmia, mutta kokemattomuus näkyy hölmöläisen arvioinneissa ja se pitää ottaa ohjelmistoon, jotta pääsisimme myös PK-puolelle jossain vaiheessa kokeilemaan onneamme ja osaamistamme. Sillä asialla ei onneksi ole kiirettä, mutta ehdottomasti se on tärkeä aihio treenilistalle.
Hypyn jälkeen vuorossa oli tasamaanouto, joka meni hyvin. Kapulan luovutuspaikka oli taas hieman persoonallinen parkkeeraus, mutta muuten oikein vauhdikas ja täsmällinen liike. Liikkeestä istuminen onnistui hyvin, siinä tosin näkyi aavistuksen levottomuutta, josta en pitänyt. Liikkeestä seisominenkin tuntui mukavalta, mutta sitten iski koiralle epäusko ja se käännähti seuraamaan minua ohittaessani sen. Jos olisin ollut tarkkana ja viisaana, niin olisin antanut sille lisäkäskyn odottaa, mutta en ollut viisas enkä tarkkaavainen.
Näiden jälkeen jatkettiin luoksetuloon, mikä sujui Hippumaisen vauhdikkaasti ja mukavasti. Seuraaminen sitten olikin hieman vallatonta. Sitä osasin odottaakin viime aikojen perusteella, sillä olen havainnut erityisesti seuruussa melkoisen ongelman meillä, tai parikin. Niitä on vähän koitettu jo työstää, mutta eivät vielä ole tuottaneet haluttua lopputulosta. Jälleen kerran on todettava, että kerran hieno seuruu hävisi bumerangina jonnekin kesän aikana. No, se on tokoa se!
Kauko-ohjaus seuraamisen jälkeen oli hieno. Petrattavaa siinäkin, mutta huomioiden jälleen kerran Hipun haasteet tässä liikkeessä, on kehitystä tapahtunut. Kierto oli hyvä tähän vaiheeseen ja sitten se ruutu. Nyt Hippu kirmasi ruutuun itsevarmasti ja suoraan. Kävi, kuten aavistin käyvän, jos tämä löytymiskuvio olisi kohdillaan eli meni pitkäksi. Kutsuin ja tuli edestä yli. Pyysin peruuttamaan ja päätyi sisään. Mitään korjauksia ei olla treenattu kerran kertaa, mutta Hippu osoitti tässä yhden sen hienoista vahvuuksista - se on erittäin ohjattavissa oleva koira tällaisissa jutuissa. Olin todella tyytyväinen tähän ruutuun, tiedän nyt, miten jatkan projektia edelleen ja sain aimoannoksen uskoa asian kanssa :)
Yhdellä nollauksella (liikkeestä seisominen) kokoon haaliutui silti 257.5 pistettä, ykköstulos ja 2. sija.
Lämmin kiitos kuuluu Nutrolinille tukemisestamme <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti