Flopista pilvilinnoihin - MM-joukkuekultaa ja henkilökohtainen MM4!

Pitkä odotus ja valmistelu on vihdoinkin takana. Istumme nyt Heidin kanssa Lufthansan lentokoneessa matkalla Torinoon. Frankfurtissa odottaa lennon vaihtaminen, joka toivottavasti sujuu ongelmitta, vaikka lentomme Helsingistä lähti myöhässä jonkin verran. Yritimme silmäkovana kytätä, että lastataanko koirat, mutta emme missään välissä nähneet vilaustakaan bokseista sen jälkeen, kun olimme jättäneet koirat bokseissa lentokentän työntekijöiden huostaan. Kammottava tunne! Henkilökunta kuitenkin ystävällisesti selvitti ja vielä koneessa varmisti, että koirat on lastattu koneeseen. Toivotaan, että näin on!

Viimeiset viikot on ollut melkoista härdelliä, kun olemme muuttaneet paikkakunnalta toiselle. Postikin kääntyy vasta huomenna kulkemaan uuteen osoitteeseemme. Koirat ovat suhtautuneet muutokseen kovin ihailtavan rennosti. Lenkkeily ja treenaaminenkin on ollut suhteellisen vähäistä, kun energia on mennyt muuttoon. Myös matkatavaroiden pakkaaminen jäi aivan viimeiseen myöhäiseen iltaan ja tähän aamuun, mutta ainakin tärkeimmät asiat on toivottavasti pakattuna mukaan; passit, koira, koiran tykötarpeet ja minä.

Olen saanut viimeisen viikon aikana hurjan monta tsemppiviestiä läheisiltä, tuttavilta ja jopa ihan koulutusryhmissäni olevilta ihmisiltä. Kiitos teille kaikille! Jokainen viesti on piirtänyt Tikan ja minun ympärille yhden suojelusenkelin varjelemaan matkaamme Torinoon ja takaisin ja kannattelemaan meitä läpi tämän unohtumattomaksi mieleen piirtyvän reissun. On huikeaa saada olla osana niin hienoa tiimiä kuin mitä Suomen TOKO maajoukkue on. Kaikki nykyiset ja monet aiempina vuosina joukkueessa mukana olleet ovat olleet todella ystävällisiä ja auttavaisia meitä noviiseja kohtaan. On kunnia saada kokea tämä matka tällaisessa porukassa!

Jännitin lentoa aivan valtavasti vuosien takaisen Bilbaon lennon jäljiltä; Bilbaossa oli kaamea myrsky, kun sinne saavuimme teineinä koululaisporukalla. Matka oli todella epämiellyttävä ja pelottava. Perillä saimme tietää, että sinä päivänä Bilbaoon oli saanut laskeutumisluvan vain kolme konetta ja se kolmas niistä oli meidän koneemme. Bilbaon kenttäkään ei ole ihan pieni, joten päivän normaalitrafiikki on varmasti jotain muuta kuin kolme konetta. Moinen kokemus on syöpynyt syvään eikä korkeanpaikankammo siitä juuri helpottunut. Mutta täällä ollaan, jossain Euroopan päällä häikäisevässä auringonpaisteessa.

Hetken harmittelin, etten ottanut mukaani kirjaa, kuten vierustovereilla. Niistäkään ei ole kovasti hyötyä, kun toinen on saksaa ja toinen on ranskaa. Vaan onneksi sain ajatuksen mukana matkaavasta iPadistä, niin saan kirjoitettua matkatunnelmia muistiin jo tässä vaiheessa. Nähtäväksi jää riittääkö aika ja energia kirjoittaa raportteja Torinossa vai imeekö monipäiväinen kisarupeama ja ennustettu helle kaikki mehut.

Kisajärjestäjän kotisivun linkkiä en nyt tähän saa kaivettua, mutta sehän löytyy Googlen kautta hakusanoilla obedience World Championship 2015 Torino. Sieltä löytyy myös livestream MM-kilpailuista Working dog EUn toimesta, minkä avulla voi halutessaan elää Suomen joukkueen suoritusten mukana reaaliaikaisesti. Tikka kilpailee perjantaina numerolla 15.

Aamun kiireissä kävin viemässä Kipinän hoitoon siskolleni. Hän jo laittoikin heti kuvia hoidokista, joka olisi väen vängällä halunnut tunkea oven kolosta mukaani eikä jäädä hoitoon. Melkein tuli reissun ensimmäinen itku siihen paikkaan, mutta vain melkein.. Toinen itku meinasi tulla siihen kohtaan, kun Tikka piti jättää boksiin ja se jäi boksin raosta tiiraamaan perääni, että mitäs touhua tämä on. Koirat varmasti aistivat oman mieleni jännittyneisyyden ja pelon, koska Tikka on asustellut omasta vapaasta tahdostaan boksissa kotona kovin mielellään ja kentällä sitä kootessa meinasi jo sinne tunkeutua. Toivon niin kovin hartaasti, että niin Tikan, Fanin kuin kaikkien muidenkin koirien lentomatkat ovat sujuneet / sujuvat ongelmitta ja koirat saapuvat Torinoon häntä heiluen eloonsa ja oloonsa tyytyväisinä!

Fani ja Tikka Helsinki-Vantaalla - valmiina lähtöön!

Nipsu murehtimassa kadonneen perheensä perään hoidossa..

Onneksi matkustetaan yhdessä Heidin kansaa, sillä yksin olisin kyllä jo ollut ihan hukassa Helsinki-Vantaan lentokentällä! Heidi on hoitanut muutoinkin ison osan reissun matkajärjestelyistä, iso kiitos kuuluu siis hänelle! Ehkä minäkin sitten jo tulevaisuudessa osaan matkustaa, jos vielä joskus toisella kertaa pääsemme tällaisesta reissumahdollisuudesta osallisiksi. Kiitos Heidi, olet ihan paras!! <3 Jos minulla olisi se musavideo, iskisin sen linkin nyt tähän :)

Treenit ovat sujuneet pääasiassa hyvin. Tikka on ollut todella vauhdikas SM-kilpailujen jälkeen, mutta toisaalta myös kivasti kuulolla. On kuunneltu, mutta myös hurjasti vahvistettu ja fiilistelty. Fiilis onkin varsin hyvä! Kuitenkin pitää muistaa, että parhaamme menemme tekemään yhdessä ja aika sitten näyttää, että mihin se piisaa. Koirakoiden taso näissä karkeloissa on varmasti todella kova ja arvostelulinjakin oletettavasti sen mukaista. Olen niin iloinen ja onnellinen siitä, että saamme tällä matkalla olla yhdessä Tikan kanssa - nautimme siis ennen kaikkea!

22.6.2015 Lennolla Torinosta Frankfurtiin

Urhea ajatus kirjoittamisesta Torinossa jäi todellakin vain ajatukseksi, sillä päivät olivat niin täynnä ohjelmaa, ettei ollut aikaa kirjoittaa mitään. Sen hetken, kun olisi ehtinyt kirjoittaa jotain, niin jäljellä ei ollut pienintäkään energian rippua. Paljon kertovat Loopin prosentuaaliset lukemat;  asetukseni on kolmostasolla ja päivän aktiivisuusprosentit meni heittämällä 160 prosentin ylitse. Ihan siis sai rennoin mielin myös nauttia italialaisten ravintoloiden tarjonnasta. Salaatit oli ihanan tuoreita ja herkullisia, yhden gluteenittoman pastankin sain gaalaillallisella, mutta se oli varsin tavanomaisen makuista. Niinpä makuelämykset jäivät Italian pasta ja pizza tarjonnasta vain muiden syöjien annosten kuolaamisen tasolle. Herkullisia kuulemma olivat, enkä yhtään epäile! Mutta se yogurttijättelö, voihan lurps!!!

Lentomatkalla mennessä saimme ihastella Heidin kanssa koneen ikkunasta kirkkaalta yötaivaalta käsin kerrassaan upeana taivaalle kohoavia Alppeja! Torino yövaloineen oli myös häikaisevää katseltavaa! Jos aina olen haaveillut retkestä Alpeille, niin nyt se ei ainakaan yhtään vähentynyt, sinne haluan yhä enemmän päästä! Kävimme ihastelemassa Alppeja myös hotellimme katolta koko porukan voimin viimeisenä iltana. Peten kanssa ihastelimme myöhään perjantai iltana upeaa ukkospilvirintamaa hotellin pihalta käsin. Salamat eivät näkyneet, koska ne leiskuivat pilvien sisällä ja saivat koko pilvimassan välähtelemään. Vaikuttavaa luonnonvoimaa!

Ihana, kaikkia suomalaisia ja myös ulkomaalaisia kepoillut, Pete haki meidät Torinon lentokentältä myöhään keskiviikko iltana. Liikenne siihen aikaan oli jo melko rauhallista, mutta ilo oli istua Peten kyydissä, joka ohjasti autoa turvallisen tuntuisesti halki Torinon hotellillemme NH Lingottolle. Hotellihuoneet olivat suorastaan huikean tilavat, suomalaisissa hotelleissa samaan tilaan olisi tehty kaksi kahden hengen huonetta. Myös kylpyhuone oli suuri. Hotellihuone ja koko hotelli oli todella hyvin ilmastoitu. Koirien ei siis tarvinnut laisinkaan kärsiä kuumuudesta hotellin aulassa saati sitten huoneissa. Huoneemme ikkuna avautui hotellin sisäpihalle, jossa oli puutarha. Hotellirakennus oli valtava ja sen sisällä yhdessä kerroksessa oli koko kerroksen laajuinen valtava kauppakeskus.

Hotellimme etupuolelta.

Hotellin takana kulki pitkä kävelysilta yli rautatieden. Tässä kuvassa hotelli
tuolta kävelysillalta käsin erään aamun kävelyseikkailultani.

Tässä kuvan keskellä näkyy kilpailupaikka. Lasinen etuseinä
oli livestream-kameroiden ja katsomon takana.

Kauppakeskuksen ovilla oli kyltit koirakiellosta, mutta nopeasti huomasimme, ettei sitä kuitenkaan paikalliset noudattaneet ja pääsimme kauppakeskuksen läpi kätevästi oikaisemaan kilpailupaikalle, joka oli hotellin takana olevassa rakennuksessa. Paikalliset ihmiset suhtautuivat koiriin ihanasti ja koirat saivat osakseen paljonkin rapsutuksia ja huomiota positiivisessa mielessä. Myös hotellin henkilökunta oli kovin ystävällistä ja auttavaista väkeä.

Koirat tulivat kanssamme samalla lennolla ajallaan Torinoon ja vaikuttivat hyvinvoivilta. Niille oli myös annettu vettä, joten eivät olleet edes janoisia. Boksitkin vaikuttivat siltä, että koiria oli käsitelty mukavasti. Itse sitten onnistuin tietenkin lentokentän kiikkerillä kärryillä keplotellessa humauttamaan Tikan boksin kyljelleen Tikan vielä ollessa lastattuna boksiin :( Ihan syvältä ja asia vaivasi itseäni koko illan ja seuraavan päivän, mutta Tikka ei onneksi loukannut itseään tuossa suhteellisen pienessä hupsahduksessa. Ainoa, mitä Tikassa näkyi lennon jäljiltä oli se, että se oli poikkeuksellisen iloinen minun näkemisestäni. Noin muuten se oli oma iloinen ja reipas itsensä.

Perjantai aamuna kohtasimme joukkueen kaikki jäsenet hotelilla aamupalalla, kuten olimme sopineet. Kaikki olivat päässeet hyvin ja turvallisesti perille ja kaikkien koirat olivat matkan jäljiltä hyvässä kunnossa. Se on jo itsessään ilon aihe, sillä jonkun joukkueen koiralla oli ilmeisesti niin paha ripuli, että heidän varakoira pääsi kisaan mukaan tuuraamaan kipeää koiraa. Aamiaisen jälkeen lähdimme yhdessä siirtymään kisapaikalle, jonka osa oli jo illalla käynyt paikantamassa, sillä aamulla meillä oli luvassa eläinlääkärin tarkistus (tosiasiassa eivät edes vilkaisseet koiraa, narttuja ei edes juoksun varalta tsekattu) ja heti aamupäivästä oli joukkueemme virallinen treeniaika. Pete oli jälleen tärkeänä apuna, kun ajoi meidän kaikkien lentoboksit suoraan kisapaikalle, minne jätimmekin ne koko reissun ajaksi.

Torinossa oli sääennusteiden mukaisesti aivan järjettömän kuuma ja se kyllä näkyi ensimmäsinä päivänä ainakin Tikassa, sillä Suomessa ei ollut alla yhtään edes 20 lämpöasteen kesäpäivää, pelkkää koleutta. Mielestäni Tikka kuitenkin sopeutui kuumuuteen todella nopeasti, parissa päivässä. Torstaina kisapaikka oli aivan järjettömän kuuma! Pyynnöstä sinne kuitenkin laitettiin ilmastointilaitteet päälle, minkä jälkeen kisapaikka oli suhteellisen mukava lämpötilaltaan.

Virallista treeniaikaa koiraa kohden oli alle viisi minuuttia, mutta joukkueen kesken olimme jo päättäneet, että treenataan kaikki samaan aikaan kahteen ryhmään ja kehään jakautuneena. Minä ja Jessica treenattiin ensin kakkoskehässä ja muut ykköskehässä. Teimme molemmatkin metallinoudon, koska hyppy oli valkoinen ja siinä liikkeessä koirat saivat hyvää tatsia alustaan, joka oli Royal Caninin sponsoroima harmaa matto, mikä muistutti sellaista "eteismattoa". Paljon parempi matto kuin mitä odotin. Arvasin, ettei tarvitse pelätä tassujen palamista Tikan kohdalla sillä matolla. Tikan metallinouto oli ihan hyvä. Toisena liikkeenä teimme tunnistusnoudon minun uusilla kapuloilla. Tikka toi oman, mutta seilasi kauan kapuloilla. Teimme uudestaan ja sama toistui. Sitten piti vaihtaa kehää.

Toisessa kehässä Tikka teki ruudun, joka oli oikein kiva. Palkkasin sen ruutuun. Toisena liikkeenä tein ohjatunnoudon oikean puolen siten, että lisättiin häiriö kaarelle. Tikka ampui kohti keskikapulaa. Korjauksella teki hyvin. Tätä pitäisi siis käydä treenaamassa muualla. Muutama kaukojen vaihto läheltä mukavasti vahvistellen ja lisäksi päätin ottaa vielä yhden tunnarin hyväksi vahvisteeksi ja kuinkas kävikään kuumuutta läähättävän koiran kanssa kuumassa Torinossa - tietenkin väärä kapula, hupsista... Tätäkin siis pitäisi treenata vielä muualla.

Myöhemmin oli vurossa nollakoiran suoritus, missä ei ilmennyt mitään ihmeellistä. Joukkueen konkarit olivat hienosti tulkinneet kehää ja oltiin virallisessa treenissä saatu näin ollen treenattua aika kivasti kisakehän mukaisesti. Siirtymät liikkeiden välillä oli vaihtelevan mittaisia, osa pitkiäkin. Kehästä toiseen siirryttäisiin suoraan, koska ensimmäinen kehä kestäisi selkeästi kauemmin kuin toinen kehä. Avajaiset olivat kivan lyhyet ja ytimekkäät. Pirkko joutui vielä jatkamaan päivää JoJojen palaverissa, jossa saatiin tietää paikkisten sijoittelut ja muita yksityiskohtia. Kiitos Pirkolle kaikesta siitä selvitystyöstä! Tämän jälkeen säntäsimme  tietenkin treenaamaan...

Tikan tunnarit olivat toinen toistaan huonompia. Lopulta keksin, että kapulani oli pidellyt siippani, joka ei aiemmin ole tunnarikapuloihini koskenut, epäilin, että tämä sai Tikan solmuun, koska se vaikutti työskentelevän kapuloilla jotenkin tosi oudosti. Christa sai kalasteltua meille kisatunnareita, jotka olivat huomattavasti kovempia kuin meidän suomalaisten kapulat ja myös eri tuoksuisia. Niillä saatiin muutama onnistuneempi tunnari aikaan. Lisäksi teimme haastavan kapulannoston ohjatun oikealta ja Tikka kokeili jälleen keskikapulaa. Uusinnalla teki oikein ja varoiksi vielä tehtiin eri kohtaan onnistuneesti toinen, jes! Illalla kävimme yhdessä syömässä ja painuimme sen jälkeen kukin tahoillemme nukkumaan.

Olin nukkunut ensimmäisen yön todella huonosti, joten oli aika masentavaa, kun edessä olisi kisa-aamu ja hotellilla oli aivan järjetön musiikkimökä jossain siinä sisäpihalla ilmeisesti. Yritin laskea monta sataa numeroa ja miettiä jos vaikka mitä, mutta musiikki piti valveilla. Kehittelin jo meikkisienestä huonolla tuloksella korvatulppia ja manasin, etten ollut Jessican neuvosta ottanut sellaisia mukaani. Lopulta musiikki kuitenkin loppui ja hetimmiten nukahdin ja nukuinkin aamuun asti kuin tukki - note to myself; joskus jos tulee seuraava reissu, niin otan ne korvatulpat mukaan ;). Kelloa en uskaltanut vilkaista musiikin loppuessa vaan päätin ottaa täyden levon irti jäljellä olevista tunneista.

Aamulla tietenkin väsytti kovasti, mutta pakko oli ponnistaa valveille. Kävin Tikan kanssa kolmen vartin lenkin, jotta herättiin oman rutiinimme mukaisesti. Lasia oli valtavasti pitkin kadun varsia ja maastoista ei ollut tietoakaan. Tarjolla oli vain asfalttia ja kivikatuja, joilla ei lasin vuoksi voinut koiraa juurikaan laskea irti. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja koirat toimitti tarpeitaan hienosti pieniin ruoholäntteihin, joita löydettiin. Treenejä varten löydettiin onneksi riittävä nurmilänttikin hotellin takaa. Kävin Tikan kanssa joka aamu kahdestaan vähintään kolmen vartin kävelyllä. Kävimme kartoittamaas junaradat ylittävän kulkusillan ja muut lähikulmat. Viimeisenä aamuna löysin sitten vielä puistonkin, jossa pidin koiraa irti, ihan pienen matkan päässä hotellilta.

Aamupalat olivat hyviä, vaikkakin olisi ihana ollut nauttia croisantteja ja muita ihanuuksia, joihin en gluteenittoman ruokavalioni vuoksi voinut kajota. Tuoreet hedelmät, marjat, jugurtti jne. maistuivat kuitenkin mainiosti. Aamupalan jälkeen suunnattiin tietenkin kulkumme kisapaikalle, jossa kisat lähtivät pyörimään kello kahdeksan aikaan paikkalla oloilla. Tikka oli kolmannessa paikkisryhmässä. En katsonut aiempia ryhmiä valmistautuessani omaan supritukseen, joten vähän sitten säädin ja mokailin kehässä poistuessa tekemällä ylimääräisen piruetin ja palatessa olemalla väärän koiran kohdalla. Onneksi tuomarit eivät joko huomanneet tai sitten eivät siitä rokottaneet, koska päivän mittaan näkyi vähän muidenkin sähläyksiä näissä käännöksissä.

Tikka meni makuussa vähän hitaasti alas, mutta oli maannut ilmeisesti ihan hyvin. Sen sijaan minä koirien jätössä kääntyilin, miten saattuu, kun en ollut ihan kartalla liikkeenohjaajan käskytyksistä. Makuun aikana päättyi edellisen ryhmän istuminen ja sieltä kuului aivan hurjia aplodeja ja hurraamista. Videolta näkyy, että Tikka oli kuitenkin aika keskittynyt ja rauhallinen koko makuun. Jossain kohtaa se siirtää toista etujalkaansa jostain syystä.

Lisäksi ylösnousu ei ollut niin hyvä kuin mitä olisi voinut olla. Takaisin tullessa ryhmämme olikin sitten väärässä järjestyksessä ja näin ollen kävelin yhden koiran Tikan ohi. Oikean ohjaajan tupsahtaessa vierelleni huomasin tilanteen ja tein äkkikurvauksen omalle kohdalle, hupsista!

Istuminen sujui, myös videolta katsottuna.

Kiitos Jarille, jonka tunnuksilla olen päässyt katsomaan Tikan suoritukset Working dogista!!

Sitten olikin hieman odottelua ennen kuin tuli meidän vuoromme numerolla 15. Missasin Jessican ja Macin suorituksen, koska meidän välissämme oli vain neljä koiraa ensimmäisessä kehässä. Joukkue tuki valmisteluissa hienosti ja auttoivat kapulavalintojen jne. kanssa. Näin muistin myös ilmoittaa, että minulla on luoksetulossa käsimerkki stoppiin. Kapulat olivat puisia sorvattuja kapuloita, joista valitsin isommat. Metallikapulat olivat meidän näkökulmastamme ihan normaaleja. Tunnarikapula olikin sitten hieman mielenkiintoisempi juttu, koska ohjaajien ns. omat kapulat oli pakattu yksittäin paperipusseihin ja kapuloiden valinnassa jokainen ohjaaja valitsi laatikosta yhden kapulapussin. Pussi avattiin kehässä vasta tunnistusnoudon alussa. Ohjattua noutoa varten oli puinen iso noppa, jolla heitettiin suunta. Me saimme tällaisten tärkeiden tokokisojen linjaamme noudattaen jälleen kerran vasemman puolen kapulan.

Kehään mennessä jännitys oli vaihtunut keskittymiseen ja sopivaan fiilikseen. Muiden kehotus nauttia kehässä oli helppo toteuttaa, kun ensimmäisenä liikkeenä ollut ruutu onnistui mukavasti. Ehkä hiljalleen alamme selättää ruutumörön ahkeran treenauksen tuloksena :) Yritän hieman muistella kisasuorituksen kulkua liike liikkeeltä läpi. Live streamistä sitä olikin kotona Suomessa aikamoinen joukko ollut jännittämässä. 

Ruutu - oikea

Tämä meni mielestäni varsin kivasti. Liike tehtiin suoraan nousevaa katsomoa kohti. Tämä ei näy working dogin videossa kokonaan.

Ohjattunouto - vasen

Liike tehtiin samalla merkillä ruudun  kanssa, mutta ruudusta poispäin. Tikalle arvottiin vasen kapula. Merkki oli tässäkin hyvä ja mielestäni nouto muutenkin aika kiva.

Luoksetulo

Yleisö kohahti, en tiedä johtuiko siitä, että yleisö ehkä luuli Tikan tehneen tosi rajun ennakoinnin stoppiin, koska minulla on stoppiin käsimerkki. Mutta kaikkineen luoksari oli viime aikojen tason ja treenimäärän huomioiden aika superi, kuitenkin se pystyy parhaimmillaan parempaankin. Maahan meno oli hieman turhan pitkä ja seisomisessa taisi kerran liikauttaa toista etutassua vielä stopin perään. Stopista lähtiessä meinasi liukastua, kun osui mattosaumojen teipin päälle. Nuo teipit oli todella liukkaita pitävän pohjan joukossa. Olen kuitenkin tyytyväinen!

7.7.2015 tarina jatkuu jälleen, josko pääsisimme jo lähelle loppua :)

Seuraaminen

Tästä tykkäsin. Parissa kohtaa oli vähän turhan tiivis, mutta muuten piti paikkansa poikkeuksellisen hyvin, seurasi rennosti ja iloisesti ja teki reippaat istumiset. Tuomarit ne vaan eivät arvostaneet kuin seitsemän ja puolen pisteen verran tätä meidän seuruutamme. Joku kertoi, että yksi tuomareista olisi halunnut nähdä, että koiran askellaji muuttuu selkeästi jokaisen rytmin myötä, mutta mene ja tiedä. Pari vinoa perusasentoa osui meille ja niistä varmasti menetettiinkin pisteitä, mutta kyllä on turhauttavaa, koska moni sai mielestäni heikommalla seuraamisella (omiin kriteereihini nähden ;)) parempia pisteitä. Toki seuruussa on raaminsa - yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta, mutta tämä on meillä oikeaisti aika hyvä liike eikä mikään seiskan liike. Angstini on purkautunut ja asia on nyt unohdettu :). Olin tähän seuruuseen kovin tyytyväinen :)

Toinen kehä

Hyppynouto

Kapula pomppi tällä pohjalla kyllä ihan minne sitä sattui huvittamaan, niinpä minunkin heittoni loikki roimasti sivuun. Tikka kuitenkin hoiti vinon noudon kuin vanha konkari. Tällä noudolla irtosikin 9 ja 8,5. Se 8,5 tuntui olevan näiden karkeloiden 10.

Tunnistusnouto (rivi)

Koskahan olisin jännittänyt tunnaria tällä tavoin? En tiedä. Tikka veti silti hyvin. Menovauhdissa näkyy vielä hieman epävarmuus edelliseltä päivää, mutta työskentely kapuloilla on melko vakuuttavaa ja tuomaritkin tykkäsivät, kun pisteitä tuli saman verran kuin metallinoudossa :)

Tunnistusnouto.

Zetan makuu.

Zeta (i-m-s)

Istuminen oli kyllä huono. Live streamin kuvakulma on sellainen, että näkyy ja kauas miten ulos Tikka sen tölvii. Maahanmeno on hyvä, se on suora ja suht reipas. Seisominen on sitten taas vähän heikompi ts. tepsuttaa hieman ulos, mutta jäi mielestäni kuitenkin vielä suoraksi. Seuruu on parantunut tässä huimasti!

Kaukot (i-m-s-i-s-m)

Tässä kävi heti alussa huonosti, sillä liikkuri tuli tosi likelle eteen ja Tikka meni ilmeisesti siitä johtuen vinksalleen maahan. Eipä oltu tällaista ihan ikinä treenattu, mutta tuon päivän jälkeen treenattiin ;) Vähän liikahtaa oikea takajalka S-I ja molemmat S-M. Muuten kivat kaukot :)

Karsinta suorituksen liikekohtaiset pisteemme.

Voi jumpe kuulkaas mikä fiilis oli poistua kehästä! Miten upean koiran olen saanut! Tikkaa ei tippaakaan liikauttanut toisen kehän suorituksille tulleet aploodit, toisen kehän tapahtumat tai mikään muukaan. Se teki töitä ja se teki sen kaiken 100% moottorilla, asenteella ja avoimuudella minua kohtaan. Olin niin fiiliksissä ja niin onnellinen, ettei sellaisia sanoja ole, miten tuollaisen koekokemuksen ja sen jälkeiset tunnelmat voisi kuvailla!

Kun vielä joukkue ryntäsi halailemaan ja onnittelemaan ja Pirkko laski pisteitä ja selvisi, että raivattiin tiemme kärkikahinoihin siinä kohtaa päivää, niin huhheijaa! Ihan mahtavaa! Sen jälkeen sai keskittyä rauhassa nauttimaan ja jännittämään muiden suorituksia. Omien suoritusten jännitys oli ihan hanskassa, mutta muiden suomalaisten suoritusten jännittäminen peukut pystyssä ja kädet hikoillen oli jotain muuta kuin hallinnassa olevaa jännitystä! Olen yhtä iloinen ja onnellinen jokaisen joukkuelaisen onnistumisen hetkistä kuin minun ja Tikan onnistumisen hetkistä. 

Lopputulemana olimme perjantain karsintapäivän toisia! Puolet MM-kilpailujen koirakoista ja me olimme toisia! Uskomatonta! Maailman parhaista koirista puolet ja me toisella sijalla, huh! Vielä kuitenkin olisi jännitettävä, että millä linjalla tuomarit ovat toisen päivän ja riittääkö meidän tulos finaalipaikkaan, sillä pisteellisesti kukaan ei perjantaina temponut vahvoja ykkösiä.

Toisella sijalla ensimmäisen karsintapäivän jälkeen.

Muillakin suomalaisilla meni hyvin. Jessicalla ja Macilla oli vähän huonoa onnea matkassa, mikä verotti pisteitä, mutta Oili ja Zip vetivät hyvän setin! Perjantai-iltana kävimme joukkueen kanssa taas syömässä yhdessä, mutta nukkumaan piti päätyä kuitenkin hyvissä ajoin, jotta seuraavana päivänä oltaisiin skarppeina muiden joukkuelaisten suoritusten äärellä.

Lauantai aamuna kisapaikalle saapuminen menikin hieman tiukille, kun paikkisryhmät olivat pyörineet nopeammin kuin kuvittelimme. Ehdimme Oilin ja Peten kanssa kuitenkin juuri ja juuri kehän laidalle, kun Christa ja Kaaos menivät paikkiskehään. Täpärälle meni! Päivällä kävin Katjan kanssa lounaalla ja hakemassa Zenin treenin kautta kisapaikalle.

Lauantai olikin kaikkiaan todella jännittävä päivä, kun jännitimme joukkuekilpailun tuloksia sekä Christan, Heidin ja Katjan tuloksia ja sijoituksia että finaaliin pääsevien listaa. Christa ja Kaaos tekivät hienon setin ja ansaitsivat päivän voiton! Myös Katja & Zen lunastivat tiensä finaalipäivälle. Heidille ja Fanille kävi kerrassaan epätyypillinen sattuma tunnistusnoudossa :( Itku meinasi puskea läpi kehän laidalla Heidin puolesta. Todella harmillista, mutta tämähän se haaste on - eläinten kanssa voi sattua mitä vain, oli koirat miten hyvin koulutettuja ja miten suoritusvarmoja hyvänsä, niin aina voi sattua jotain aivan odottamatonta. Heidi klaarasi tilanteen hienosti ja suoritti kunnialla loppuun asti! <3

Nyt en ole ihan varma, mutta jäin käsitykseen, että kahden karsintapäivän tuloslistat yhteen ympättynä Christa olisi ollut sijalla 1. ja Tikka sijalla 3. Välissämme Sandra ja Freezer.

Lauantai-iltana oli vuorossa gaalaillallinen, jonne valmistauduttiin aikamoisella kiireellä. Koirat hotellille matkalla hieman treenaten, niille ruokaa, pikapikaa suihkuun ja taas menoksi. Gaalaillallisella oli yllättävän paljon ruokalaljeja, joita sain syödä ja minulle valmistettiin erikseen gluteeniton pasta. Todella ystävällistä ja huolehtivaista! Kovin pitkäksi ei iltaa venytetty, kun taas jo kirmattiin hotellille nukkumaan, jotta oltaisiin sunnuntaina valmiita kilpailemaan levänneinä ja virkeinä. Tikalle arpa toi kilpailunumeron 13., Christa olisi yhtä ennen meitä, Oili numerolla 7. ja Katja juoksukoirakkona viimeisenä eli numerolla 20. Jännitystä koko päivän edestä siis!

Aamun aamupala upposi siinä missä aiempinakin aamuina. Minä en ole ihminen, joka kilpailisi tyhjällä vatsalla. Siitä suunnistettiin jälleen kisapaikkaan kohti, jossa paikalla olot pyörähtivät käyntiin hyvin aikataulussa. Koska koirakoita oli kisassa nyt vain kaksikymmentä, tuli oma vuoro nopeasti. Christan kanssa olimme samassa ryhmässä. Piilossa jännitimme yhdessä saksalaisen Rebeccan kanssa, joka oli samanlaisessa ensikertalaisen asemassa kuin itsekin :)
Piilossa kävi vielä hauska juttu, kun järjestäydyimme palaamaan kehään ja Silvia meinasi, että olin menossa väärään väliin jonossa. Hetken iski stressiä päälle, että apua, ei taas, ei finaalissa ja pidin pintani, että kuulun espanjalaisen ja Silvian väliin - ja niin kuuluin :) Silviakin sitten jälkikäteen totesi, että olit oikeassa. Olisi ollut jo supernoloa palata toisen kerran samoissa karkeloissa väärässä kohtaa rivistöä takaisin kehään :)

Istuminen suijui Tikalta hienosti, mutta makuussa siirsi palatessani tassua. Makasi jotenkin ihan hassussa asennossa ts. oli suora, mutta etuosan paino oli jotenkin ihan vinossa ja varmaan ajatteli, että huhheijaa, nyt saa vähän helpottaa oloa. Harmillinen pistemenetys tuosta, mutta muuten olen varsin tyytyväinen!

Sunnuntain liikejärjestys oli karsintapäiviltä käänteinen. Kun näimme nollakoiran suorituksessa kehän lay outin, niin johan alkoi jännitys kihistä! Hyppy olisi ennen ruutua ja hyppyeste oli sijoitettu aivan ruudun viereen saman suuntaisesti. Lisäksi ennen ruutua tehtäisiin ohjattunouto samalta merkiltä saman suuntaisesti. Tämä ei ollut ehkä ihan tasa-arvoisin lay out tällaisessa kilpailussa ohjatunnoudon osalta, mutta sille ei mitään mahdettu. Teoriassa kehä oli kuitenkin suuri ja selkeä ja koiramme tehneet paljon erilaisia vaikeita harjoituksia ohjatun ja ruudun osalta!

Jännitin aivan hullunlailla ensin Oilin puolesta ja sitten Christan puolesta! En pystynyt katsomaan Christan suoritusta, koska meidän välissä oli vain yksi koirakko, mutta en myöskään pystynyt vielä ottamaan Tikkaa. Tamppasin hallin takalaidassa edes takaisin ja kävin läpi mielessäni keskimäärin kaikki mahdolliset rimpsut ja römpsyt ja rukoukset mitä osaan ulkoa, jotta pysyin järjissäni. Kovin paljon helpommalta ei näyttänyt Silvian olotila, kun samaa aikaa keräili itseään omaan suoritukseensa :) Kun Christan suoritus oli ohi ja aavistin hallin tunnelmasta, että heillä oli mennyt hienosti, ja pystyin taas rauhoittumaan. Ihana Heidi saapui meitä ketyttämään ja rentouttamaan tunnelmaa. Kehään mennessä fiilis olikin taas jo tosi mainio ja ylimääräinen jännitys poissa. Jäljellä oli mitä mainioin tunnelma marssia MM-finaaliin oman maailman parhaan koiran kanssa tekemään se, mihin sinä päivänä yhdessä pystyimme tuon huikean joukkueen jäsenenä <3

Kaukot (s-m-i-s-i-m)

Jätin Tikan huonosti. Yritin mallata sen hyvään asentoon, mutta sen vasen takajalka olikin jäänyt sojottamaan hieman sivulle. Ensimmäinen vaihto oli puhdas, mutta maahan menossa nappaa jalan alleen. Sen jälkeen tekee loppu setin paikallaan :)

Zeta (m-s-i)

Painajainen aloittaa zeta makuulla ;) Tikka teki zetan paljon paremmin finaalissa kuin karsinnassa. Se ei säädä mitään asentoa ulospäin. Seuraaminen näyttää todella innokkaalta, mutta pysyy kuitenkin kohtuu hyvin paikallaan eikä lähde rönsyilemään. Tähän on pakko olla todella tyytyväinen, vaikka ilmeisesti tuomarit rokottivat meiltä hieman hidastetun kävelyni ansiosta..

Tunnistusnouto (ympyrä)

Tähän olen varsin tyytyväinen. Kerran näkyy videolla vilkaisevan viennin aikana kohti katsomoa, mutta muuten on vauhdikas ja rento  - Tikka :)

Hyppynouto

Tämä oli haastava, jostain syystä monella koiralla oli vaikeuksia nähdä metallikapulaa sunnuntaina matolla. Ilmeisesti lauantaina pienempi kehä tuki löytämistä. Kapula maastoutui mattoon äärimmäisen tehokkaasti. Tikkakin meni siitä ensin aavistuksen ohitse, mutta tajusin sitten heti, että tuossa se on. Tuota ohitusta lukuunottamatta aika siisti nouto jälleen, mutta tuomarit taisivat rokottaa aika paljonkin tuosta ohituksen tyngästä.

Seuraaminen

Olen tähän jälleen kerran varsin tyytyväinen. Fiilattavaa on aina seuraamisessa mielin määrin. Selkeät virheet on lopussa pari todella taakse jäävää perusasentoa, mutta muuten Tikka on taas niin tikkana! Tuomarit arvostivat tätä vaan vielä vähemmän kuin perjantaina :D

Luoksetulo

Luoksetulo oli meidän osaamistasoon nähden ehkä parasta mahdollista. Makuu olisi voinut olla tehokkaampi, mutta muuten <3

Ohjattunouto (oikea)

Tämä olikin jännittävä. Unohdin kuitata Tikalle liikkeen alussa, että saa katsoa kapuloiden viennin. Videolla näkee, miten silmät liehuu itsellä alas ja ylös kun tajuan, että liike on alkanut ja koira on kontaktissa minuun. Hups! Onneksi Tikka on kuitenkin viisas pieni koira ja tajusi, mitä ollaan tekemässä ja juuri ajoissa tipautti kontaktin nähdäkseen kapulan viennin.

Pieni miinus Tikalle siitä, että teputtaa vähän stopin jälkeen takajaloilla ja irrotus oli hidas. Melkein pelästyin, että joudun antamaan toisen käskyn. Tämä oli jännä, että monella koiralla oli ongelmaa juuri ohjatun irrotuksessa sunnuntaina. Tikalla on aina joskus ollut vaivana liimata kapulaan kiinni, mutta kaikilla samaa oireilleilla ei...

Ruutu (vasen)

Voi veljet, viimeinen liike, hyvä setti alla, mutta useampi koira oli nollannut tai menettänyt pisteitä säätäessään ruutuun ennen meitä. Kiitos Christan ja Katjan ja Oilin, näitä on treenattu! Tikka paukutti ruutuun niin varmana ettei edes harkinnut muuta <3 Sen sijaan mattojen teippausnauhat meinasivat hämätä minua. Ruudun takanauha ei näkynyt lähetyspaikalle ja minä katsoin, että voi räkä, Tikan takajalat on ulkona ruudusta. Nopea ratkaisu; se tulee makuun riittävästi eteenpäin - käskin koiran maahan. Jäin miettimään jäikö sen pylly ruutuun vai ulos, kun yksi tuomari lähti kiitämään kohti ruudun tasoa minun kävellessä koiraa kohti. Matkalla minulle alkoi valjeta, että se koira on visusti ruudussa eikä lähelläkään takanauhaa! Jestas miten helpotti ja virnistyskin levisi naamalle, kun ymmärsin, että me tehtiin puhdas setti finaali kehässä - jäätävää tai tamperelaisittain helmee!!!

Kun tulin kehästä ulos, niin itkin ja ihan huolella. Itkin jo paikkisten jälkeenkin kehästä tullessa. Ihan mieletön fiilis! Niin hieno koira ja niin hieno setti, etten osannut murehtia yhtäkään pisteen rippua, mitä menetettiin. 

Tikka ja Suomi-ankka :)

Aivan käsittämättömän upeaa! Kun lisäksi vielä saatiin juhlia Christan ja Kaaoksen henkilökohtaista hopeamitalia ja Suomen joukkuekultaa, niin voi veljet! Lähellä kävi Tikallakin henkilökohtainen titteli, kun pronssisijaan jäi matkaa vaivalloiset 0,25 pistettä. Miettikää, neljäsosa piste! Silti en osaa sitä surra, vaikka mielellämme olisimme kotiin kantaneet sen pronssisen palkinnon :)

Finaalipäivän tulokset.

Perjantain karsinnan top10.

Kahden karsintapäivän tulokset yhteenlisattuna.

Palkintojenjakotilaisuus oli jälleen hikinen - joka päivä ilmastointi sammutettiin kisasuoritusten loputtua ja kisapaikka lämpeni aika tehokkaasti. Tilaisuus oli onneksi kuitenkin sopivan mittainen eikä sitä liiaksi venytelty. Hyvin jaksettiin joukolla hurrata hienolle joukkueellemme, laulaa Maamme laulu ja lisäksi vielä hurrata hienoille Christalle ja Kaaokselle, jotka palkittiin kisojen parhaana koirakkona Jonte Eklöf -palkinnolla. Huikeaa! Monen ulkomaalaisen finalistinkin takana on varmasti iso pala Christan (sekä muiden suomalaisten kouluttajien) osaamista. Suomalaisyleisö, jota oli pitkän matkan huomioiden todella kiitettävästi paikan päällä, eli vahvasti hengessä mukana - ja varmasti kotikatsomotkin Suomessa :)

Maailmanmestari-joukkue the dream team of obedience 2015!

Joukkue koossa!

Fiiliksiä kisapaikalta!

Lisäksi jonkun kanssa pohdiskelin, että jos MM-kilpailut menisi, kuten meillä SM-kilpailut menee, eli kahden päivän yhteistuloksella, niin Christa ja Kaaos olisivat kirkkaasti voittaneet, toiseksi olisi tullut maailmanmestaruuden voittanut Tanskalainen Miriam koiransa Caseyn kanssa (jotka tekivät myös hienoa settiä!) ja kolmanneksi olisi kivunnut Tikka parin pisteen erotuksella Caseyhin. Enempää en ole jaksanut sijoituksia tutkailla, sillä se on kaikki vain jossittelua :).

Jahka palkintoseremonioista oltiin selvitty ja viimeiset kuvat vielä napsittu, niin säntäsimme taas joukkopakona hotellille, josta ennen palkintojenjakoa olimme kamalalla kiireellä Peten kyyditsemänä hakeneet koiramme lepäilemästä - loppujen lopuksi ei sitten olisi edes ollut niin kova kiire, Italiassa kun oltiin ;). Hotellilla taas pikainen suihku, vaatteiden vaihto ja suunnattiin kulkumme kohti hotellin kattoa. Hotellirakennus oli aiemmin toiminut Fiatin tehtaana ja niinpä sen katolla oli Fiatin testirata. Me emme sinne kulkeneet tuon radan vuoksi, vaan sen vuoksi, että sieltä näkyi iki-ihanat alpit!

Ei näissä kännykuvissa paljon Alpit näy, mutta ehkä aavistus.

                                         

Sunnuntai-iltana oli jo varsin helppo hymyillä :)

Pirkkoa, joka kameran takana, lukuunottamatta koko jengi!

Viimeisenä iltana ei Heidin kanssa kiiruhdettu nukkumaan vaan käytiin vielä syömisten kauppakeskuksessa wlanin äärellä roikkumassa. Aamulla saatiin nukkua ja nauttia rauhassa aamupalaa oikein urakalla. Pakkailua, shoppailua, koirien ulkoilutus sekä vielä kerran salaattilounas kauppakeskuksen ihanan herkullista perussalaattia kanalla ja pekonilla höystettynä kera Oilin ja Peten ja koirien. Taksikyytikin tuli jotakuinkin ajallaan ja ehdimme todella hyvissä ajoin Torinon lentokentälle. Vähän ahdistunein mielin sinne mentiin, kun olimme saaneet tiedon, että koira pitäisi sulkea boksiin liki kaksi tuntia ennen lentoa. Tämä ei kuitenkaan meidän kohdalla pitänyt paikkaansa vaan veimme koirat noin 50 minuuttia ennen bokseineen päivineen ja samalla pääsimme itse sujuvasti turvatarkeista läpi. Helsinki-Vantaalla bokseja ei ainakaan meidän nähden laitettu mistään valaisuista läpi, mutta Torinossa boksit nostettin hihnalle ja valaistiin ja koirat kuljetettiin turvatarkastuksen läpi ennen kuin kaikki vietiin portille ja vasta siellä suljettiin bokseihin.

Lento lähti ajallaan ja oli ihan ajallaan Frankfurtissa. Minäkään en ehkä enää ihan niin paljon pelännyt koneessa, ehkä ;). Frankfurtissakin ehdittiin vaihtoon mukaan hyvin ja Heidi ehti vielä pelastamaan yhden naisen, joka oli jäänyt vessaan lukkojen taakse! Frankfurtissa näimme myös, kun koirat lastattiin koneeseen samaan aikaan, kun itse koneeseen kapusimme eli ensimmäistä kertaa tiesimme omin silmin nähtynä, että koirat ovat samassa koneessa meidän kanssamme ja saapuisivat näin ollen Helsinki-Vantaalle samaan aikaan meidän kanssamme.

Kun lopulta laskeuduimme Suomen kamaralle ja kiisimme vataanottamaan koiria, koeteltiinkin sitten väsyneen ja koirasta huolestuneen ohjaajan hermorakennetta. Kysyin virkailijalta, että mihin koirat Frankfurtin lennolta saapuvat ja nainen kysyi nimiämme. Vastasin ja sain vastauksen, että meitä oltiinkin juuri aikeissa kuuluttaa, koska kummaltakin on jäänyt yksi matkatavara Frankfurtiin. Tuumasin, että niillä ei ole väliä, koska tiedämme, että koirat oli koneessa ja haluamme nähdä, että niillä on kaikki hyvin. Virkailija olikin toista mieltä ja ilmoitti, että vain hänellä on kortti, jolla koirat saadaan oven takaa ulottuvillemme eikä hän avaa ovea ennen kuin aktivoimme etsinnän kadonneita matkatavaroitamme varten. Argh! Ei muuta kuin vääntämään raporttia ja siinä ne koiratkin sitten tulivat. Heidi kävi koirat ottamassa vastaan, kun minä taistelin laitteelle uusia osoitetietoja, joita en vielä muuton myötä muistanut. Lopulta pääsin sitten itsekin toteamaan, että niin Tikalla kuin Fanilla oli kaikki hyvin, vaikka jompi kumpi koirista oli haukkunut viimeisen lennon aikana Frankfurtin kentällä ja laskeuduttuamme Helsingin kentällä. Koirat olivat iloisia ja oloonsa tyytyväisen oloisia otuksia. Huhhah ja helpotuksen huokaus ja ehkä pieni itkukin taas siihen paikkaan :)

Vihdoin oltiin kotona. Pitkä matka monine vaiheineen ja valtavine tunnelatauksineen oli takana. Kello oli paljon, yli keskiyön. Onneksi kotoa päin tultiin vastaan ja sain istua kotimatkan kyydissä. En todellakaan olisi selvinnyt hengissä kotiin asti sillä väsymyksellä, sillä nukuin pitkän pätkän loppumatkasta lopen uupuneena. Oli ihana palata kotiin! <3

Voisin tehdä aivan valtavan pitkän listan kaikista niistä ihmisistä ja kaikista niistä tahoista, jotka ovat tavalla tai toisella meitä tsempanneet, psyykanneet, kannustaneet, eläneet hengessä mukana tai muilla tavoin tukeneet tätä reissuamme. Uskon, että jokainen teistä kuitenkin tahollaan tunnistaa oman osansa ja voi ottaa osan niinkin yksinkertaisesta sanasta kuin KIITOS.  Se sisältää kaiken sen kiitollisuuden, mitä koen jokaista teitä kohtaan. Se sisältää niin paljon tunteita, että se saa jälleen kerran liikutuksen nousemaan pintaan...

On mahdotonta kirjoittaa kaikkea, on mahdotonta saada kaikkea kuvinakaan välittymään. Tässä kuitenkin olette saaneet ehkä tärkeimmät palat maistaa Italian matkastamme. Minun mielessä, sydämmessä ja verkkokalvolla se elää ikuisesti.

Vielä erityiskiitos meidän hienolle joukkueellemme Christa, Katja, Jessica, Oili, Heidi, kepo-Pete sekä JoJo-Pirkko!