Vähän ikävämpiä uutisia

Ennen vuoden vaihdetta tein ratkaisun, joka oli kytenyt mielessäni jo tovin. Olen seurannut Kipinää pitkin syksyä. Siinä on ollut enemmän hoidettavaa kuin aiempina vuosina. Nuorena se oli pääasiassa aina melko hyvässä kuosissa, mutta nyt sanomista on ollut jonkin verran. Se ei ole osoittanut varsinaisesti kipua, mutta toisaalta tiedän, ettei sen kipukynnys ole ehkä matalimmasta päästä. Se on kuitenkin ollut oma ihastuttava itsensä. Se, mikä on riivannut mieltäni, on selkälihaksien hupeneminen.

Kipinähän on siitä surullisesta pentueesta, jossa spondyloosia on osalla pennuista todettu jo vuoden iässä. Osalla spondyloosi on tullut myöhemmin, kuten Kipinälläkin. Yksi pentueen koirista on jouduttu lopettamaan voimakkaasti kautta selän levinneen kivuliaan spondyloosin vuoksi. Kipinällä löydettiin pari vuotta sitten selän sivukuvassa yksi ventraalinen silloittuman alku lähinnä sattumien summana. Olen miettinyt kontrollikuvia jo pidempään, mutta syksyn mittaa tapahtuneet muutokset kypsyttivät ajatuksen - aavistin, ettei kaikki ollut kunnossa.

Maanantaina kävimmekin sitten luottopaikassamme Reviirissä, jossa Pipsa otti meidät jälleen kerran iloisesti vastaan, aivan kuten muukin henkilökunta. Kipinä on vallannut paikkansa monen ihmisen sydämissä eikä Pipsa taida olla poikkeus tästä porukasta :). Juttelimme tilanteesta ja Kipinä rauhoitettiin. Samalla olin varannut ajan hampaiden kontrollikuviin, koska Kipinältä on poistettu yksi tapaturmaisesti katkennut etuhammas ja sen viereinen kulmuri on hieman tummunut. Lisäksi yksi toinen etuhampaista on menettänyt nirkkonsa jossain, mutta ytimeen ei kuitenkaan ole yhteyttä eikä  hampaat ole Kipinää mitenkään vaivanneet.

Kipinä rauhoitettiin ja kannettiin röntgenhuoneeseen. Jestas, miten kurjalta se aina tuntuu jättää koira siihen huoneeseen, josta liian usein tulee ikäviä uutisia. Ja miten kurjalta voi kaunis ja niin rakas koira näyttää rauhoitettuna. Sitä huomaa heräävänsä miettimään yhtä jos toista, kun koirakin on jo kirinyt liki seitsemän vuoden ikään. 

Kipinän ollessa kuvattavana Pipsan kanssa tutkailtiin sitten Tikkaa. Sillä on ollut  satunnaista ontumaa. Käytin sen kesällä akupunktiossa ja hän oli sitä mieltä, että koiralla on nivelrikkomuutoksia etupäässä. Minä tietenkin viiltelin heti ranteitani auki, että tämä oli tässä. Olen kuitenkin hoitanut ja hoidattanut Tikkaa, apua on saatu ihanalta Marilta!! Tikka ei ole ollut kipeä eikä oireillutkaan kuin äärimmäisen harvoin. Ikään kuin joskus itselläkin jalka puutuu istuessa huonossa asennossa ja noustessa klenkkaa pari askelta ja sen jälkeen on kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Päätin kuitenkin, että kun kuvautan Kipinän niin samalla tsekataan Tikka, jotta saan mielenrauhan.

Tikkaa veivattiin ja vekslattiin, mitään reaktioita ei mistään löytynyt, kuten ei aiemminkaan ole löytynyt. En ole jaksanut itse uskoa nivelmuutoksiin, koska ne oirehtisivat paljon enemmän ja vainaisemmin. Tikan koko jalka kuvattiin varpaita myöden ja vastapainona sen paria. Kaikki nivelet ovat todella kauniit ja puhtaat, kuten aavistinkin ja kuten Pipsakin ennen kuvia aavisteli. Ainoa pienen pieni rusto muutos näkyi lapaluun harjanteen päässä, mutta kaukana nivelestä ja sen toiminnasta. Tämä tuskin vaikuttaa yhtään mihinkään. Tikka sai siis terveen paperit tähän erään. Vaiva on ollut niin mitätön, että moni tuskin olisi edes mitenkään sitä noteerannut tai reagoinut.. :)

Kipinän kuvaustulokset olivatkin sitten toista sarjaa :(. Sillä todettiin rutkasti muutoksia lannerangassa: sekä ventraalisia että lateraalisia silloittumia on tullut useita ja useampi nikama näyttää siltä, että kehitteillä on lisää. Sille ei oikein mitään mahdeta. Ventraalinen spondyloosi on tämän päivän näkemyksen mukaan kuulemma lähtöisin välilevyn ongelmista. Tärkeää tietoa tämä! Ventraalinen spondyloosi kuitenkin harvemmin aiheuttaa suurempia pulmia. Se jäykistää rankaa ja voi luutuessaan aiheuttaa kipua, mutta luutumisen päätyttyä se on kivuton. 

Lateraalinen spondyloosi onkin sitten kinkkisempi ja paljon isompi riskitekijä. Lateraalisen spondyloosin tarkkaa sijaintia nikamien sivussa kun ei voida määrittää röntgenkuvalla. Nikamien sivuilla taas on hermoaukot. Jos lateraalinen spondyloosi osuu kurjaan kohtaan, se kehittyy hermoaukon kohdalle. Tällöin sillan kasvaessa se litistää hermoa. Yhden selästään vastaavan kaltaista vaivaa (selkäydinkanavan ahtauma) kärsineen koiran kanssa eläneenä, en koskaan toivo Kipinälle sellaista. Nyt pistetään kädet ristiin ja luetaan monta rukousta sen puolesta, etteivät nuo lateraaliset spondyloosit ja lantiossa lymyävä luupiikki pääse aiheuttamaan Kipinälle yhtään enempää harmia. Pipsa antoi meille hyvät ohjeet ja tsempit ja huomenna jatketaan Marin kanssa. Nyt pitää tehdä sotasuunnitelma Kipinän pitkän ja hyvinvoivan elämän puolesta, sillä en ole mitenkään valmis siitä luopumaan vielä vuosiin, jos ikinä. Koiran hyvinvointi ja onnellisuus ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä!

Lisäksi Kipinän suun röntgenkuvista löytyi ylläri. Kulmurissa, jota epäilin, ei ollut juuressa kytemässä mitään. Kulmurissa oli pieni kiillevaurio, mutta sille ei tarvitse tässä kohtaa tehdä mitään. Onneksi kuitenkin kuvasimme koko hammaskaluston, sillä yksi poskihammas näytti keränneen pienen paiseen alun juureensa. Tämä hammas lähtee siis poistoon lähiaikoina. Muuten hammaskalusto näytti varsin hyvinvoivalta, onneksi :).

Jokainen rauhoitus on pelottava, joten ikävää, että pitää hampaan poistoon rauhoittaa jälleen, mutta tärkeää on saada tuo hammas pois ja suu näin kuntoon. Kipinä on kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa eikä ongelmia pitäisi olla. Selkämuutoksien vuoksi Kipinän PK-ura on kuitenkin nyt päättynyt ja samoin TOKO-ura. Olin ajatellut osallistua Kipinän kanssa vielä kerran tokon SM -kilpailuun kesällä, jos Tikka suunnitelmien mukaan on mammalomallaan. Nyt se kuitenkin saa jäädä. Kipinä on kilpailunsa kilpaillut. Tutkailen, mitä voin sen hyvinvoinnin tukemiseksi tehdä ja tutkailen, lähdetäänkö tekemään eli sopiiko Kipinän selälle tehdä erikoisjälkeä ja/tai rallytokoa. Kuitenkin kaikessa etusija on Kipinän hyvinvointi. Henkisesti se voi hyvin, kun saa kulkea mukana, nysvätä ihmisten lähellä ja kainalossa ja olla lähellä minua - toteuttaa todellista halimaliuttaan <3