Nyt se on Tikan kanssa sitten koettu. Ensimmäiset maajoukkuekarsinnat, jotka käytiin 24.-25.1. Vantaalla Ojangossa. Halli on kiva ja tilava, lämmityksenkin puolesta vielä ihan toimiva. HSKH hoiti järjestelyt niin ennalta kuin kisapäivinäkin varsin mallikkaasti ja liikkurit Ansu ja Kaisa olivat kerrassaan mainioita! Kiitos!
Tikan kanssa vietimme pe-la yön noin neljään tuntiin kutistuneet yöunet siskoni luona Hervannassa. Jätimme sinne Kipinän hoitoon, jotta sen ei tarvinnut möllötellä häkissä koko viikonloppua. Herätys oli aamu neljän jälkeen ja siitä suuntasimme hyvissä ajoin kisapaikalle.
Lauantai vierähti omalta osalta melkoisessa horkassa vähäisten huonosti nukuttujen unien ja jännityksenkin osalta. Tikka oli kuitenkin kiva oma itsensä, kuten aina. Se ei juurikaan reagoinut minun olotiloihini mitenkään, mistä olen aika iloinen. Oma keskittymättömyys ja hösellys kuitenkin teki Tikasta hiukan lentoon lähdössä olevan oloisen. Se näkyy hieman videoillakin, eniten se tuntui kuitenkin itselle ohjaajana. Ehkä jossain vaiheessa jaksan videoita latailla, katsotaan.
Lauantain kohtaloksi koitui harmillinen ja ison pistemenetyksen aiheuttanut tunnarin nollaaminen. Tämä virhe tuli kahdessa kisoja edeltävässä treenissä esiin (keskiviikkona ja torstaina), joten sille ei oikein voinut enää mitään. Oli pakko vain opetella elämään ajatuksen kanssa, että nollaisimme tunnarin isolla todennäköisyydellä. Pääsin aika sujuiksi asian kanssa, mutta kyllä tämä aikamoisen jännitysmomentin loi itseeni! Tämä oli tosi harmillinen juttu sikäli, että kisoihin valmistautuminen oli sujunut meiltä paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja Tikka olisi ihan ansainnut todellisen onnistumisen.
Tässä meidän pisteemme lauantailta.
Kehä 1.
Luoksetulo - 9,5
Ruutu - 9
Seuraaminen - 8
Ohjattu nouto - 9,5
Kehä 2.
Tunnistusnouto - 0
Hyppynouto - 9
Kauko-ohjaus - 8,5
Zeta (m-s-i) - 8,5
Lopuksi oli ensin toisessa kehässä istuminen ja sitten toisessa kehässä suoralla siirtymällä makuu. Näistä molemmistakin 10 pistettä.
Yhteensä saatiin pisteitä siis 263 eli kaikesta huolimatta kuitenkin ykköstulos, mikä on kiva juttu ja siihen on pakko olla tyytyväinen etenkin, kun en itse todellakaan ollut hyvä! Tällä sijoituttiin muistaakseni 23. Ei siis hirveästi juhlimista maajoukkuepaikkaa ajatellen.
Yön vietimme ihanan Hannan ja Kitin kanssa Vuosaaren nokassa Best Western -ketjun hotellissa. Oi miten hieno paikka hotellille meren rannalla ja minua miellyttävä hotelli, jossa käytetty paljon puuta eikä vain ikuisia laattoja. Huone oli tilavin, missä ikinä olen yöpynyt koirien kanssa, hinta järkevä ja lenkkimaastot mainiot! Kyllä kelpasi! Tikka ja Kit tulivat hienosti toimeen keskenään tälläkin kertaa ja me Hannan kanssa saimme nauttia hotellin ravintolan Bliniherkkuja ja mahti hienot jälkkärit, namskis! Kyllä kelpasi nukkua siihen päälle kunnon yöunet ja herätä aamulla virkeänä uuteen päivään.
Sunnuntaina oli paljon skarpimpi itse. Arvonnassa saimme yhden numeron isomman kuin lauantaina eli sunnuntaina kisasimme numerolla kuusi. Paikkikset tehtiin nyt ensin ja sitten jatkettiin kahdella kehällä yksilöliikkeet. Mieli oli rento ja fiilis hyvä, joten ei kun kehään!
Paikalla oloista tehtiin nyt ensin makuu ja sitten suorana siirtymänä toisessa kehässä istuminen. Tikka sai kummastakin 10 pistettä ja oli mielestäni parempi kuin edellisenä päivänä.
Kehä 1.
Ruutu - 9
Luoksetulo - 9,5
Ohjattu nouto - 10
Seuraaminen - 9
Kehä 2.
Tunnitusnouto - 9
Hyppynouto - 9,5
Zeta (i-m-s) - 9
Kauko-ohjaus - 8,5
Pisteitä kertyi näin ollen huikeat 297,5. Koska olimme päivän alkupäässä suorittaneet omamme, meni loppupäivä mukavasti lenkkeillen, syöden, rupatellen ihmisten kanssa ja seuraten muiden suorituksia. Christa kiri Kaaoksen kanssa puolen pisteen päähän meistä jälleen kerran huikealla suorituksella. Ja päivän viimeisenä suorittanut Oili ja Zip puolestaan menivät muutamalla pisteellä meistä ohi vieden päivän ensimmäisen sijan. Näin ollen me - minä ja Tikka - sijoituttiin näissä karkeloissa toiselle sijalle. En olisi ikinä uskonut moista ennalta, vaikka tiedänkin, että Tikka on kerta kaikkisen hieno koira ja parempaa en voisi itselleni toivoa!
Hurjan paljon hurjan hienoja suorituksia oli viikonlopun aikana. Myös harmillisia täpäriä epäonnistumisia muillakin kuin meillä. Ne harmittaa aina, toistenkin omat heidän puolestaan, mutta sellaista tämä koiraharrastus on! Valtavan paljon onnea kaikille hienoista suorituksista ja sijoituksista tyytyväisille!!!
Tikka onkin saanut tänään hemmottelua - syöpötellä oikein kunnolla, tehdä kolme lenkkiä ihanassa talvisäässä ja vielä illalla hoidin sen. Kyllä nyt kelpaa alkaa valmistautua kohti lauantaina olevaan Oulun karsintakoetta, jännittävää! :)
<3 Tikka <3
<3
VastaaPoista