Johan on kotona ollut rauhallista helmikuun lopun jälkeen. Miten kaukaiselta aika pentujen kanssa jo tuntuukaan, kun Hippu on kasvanut jo seitsemän kiloiseksi jättiläiseksi. Aivan käsittämättömän nopeaa on pennun kehitys ja kasvaminen. Miten sen on voinutkaan unohtaa, vaikka viime keväänä laumaamme jatkoi väliaiksessa majoituksessa ollut Ipa alias Matti. Matista onkin kasvanut jo varsin jäntevä ja kaunis nuori mies, joka todettiin virallisissa luustokuvissa kuun alussa täysin priimaksi! Aika huippujuttu!
Kevät on rynninyt hurjalla tahdilla ainakin tälle leveysasteelle ja ilman toissapäivänä sataneita uusia lumia maa olisikin jo likimain täysin sula. Olemme saaneet nauttia hankikannoista ja sulan maan riemuista. Erityisesti Hippu, joka on voinut kiitää hangilla silloinkin, kun me muut olemme siihen uponneet. Hurjan hauskaa on tietenkin myös maistaa ja testata kaikkea sitä, mitä hangen alta on erityisesti metsissä paljastunut.
Hippu on osoittautunut erittäin reippaaksi ja taistelutahtoiseksi pieneksi koiran aluksi. Se on oppinut äärimmäisen ihailtavasti lepäämään autossa ja häkissä esim. minun kouluttaessani. Näistä seikoista olen hurjan iloinen! Kotona meno onkin sitten hieman toista. Ei ole paikkaa minne Hippu ei tahdo eikä oikein enää ole paikkaa, minne se ei myöskään pääsisi. Sohva, vessanpönttö ja keittiön pöytä on jo ihan lasten leikkiä. Kaikkeen se iskeytyy kiinni ja kaiken se tahtoo. Energiaa on loputtomasti. Kipinäkin välillä tyytyy vain katselemaan Hipun menoa kuin parastakin luontodokumenttia telvisiosta. Huh! Kesä saisi tulla jo, niin ulkona olisi mukavampi tappaa rutkasti aikaa pennen kanssa!
Tikan tarina pentujen lähdön jälkeen onkin sitten hieman toinen. Viikko pentujen lähdön jälkeen osallistuimme Tampereella TamSKin järjestämään maajoukkuekarsintakokeeseen. Tosi vähällä treenillä Tikka veti sairaan hienon setin. Emme voineet treenata ennen koetta stoppeja, emme olleet kertaakaan tehnyt uutta ruutuliikettä tai uutta hyppynoutoliikettä kokonaisena. Paikkiksienkin treenimäärät jäi aika vähiin, mutta sitä päästiin sentään kerran testaamaan kokonaisena settinä :). Tikan pisteet olisi karsinnassa olleet todella hienot jos se olisi pysähtynyt eteenlähetyksessä istumisen asemesta seisomaan. Niin harmillista! Etenkin, kun sen tulkittiin vielä olevan ringistä ulkona, niin nollahan siitä napsahti. Tikka olisi ykköstuloksensa ansainnut, mutta valitettavasti se jäi meillä meille tyypilliseen tapaan hiuskarvan päähän ja sen vuoksi sijoituksemmekin jäi loppupäähän. Pyh!
Tikka oli kokeessa kuitenkin niin mahtava! Ei yhtään kisamaista / palkatonta treeniä alla. Ei yhtään kokonaisena tehtyä liikettä alla. Treenin treeniä ei tehty ennen pentujen lähtöä ja senkin jälkeen treenattiin olemassa oleva viikko aika rajoitetusti, vaikka treenikertoja tuli useampi. Tikka oli kokeessa kuin ei olisi koskaan missään mammalomalla ollutkaan, paitsi tietenkin vauhti ja voima ei ollut normaalilla tasolla, mutta mieleltään se oli se sama Tikka, jonka kanssa on monet kisat kisailtu. On se vaan niin hieno ja niin rakas koira <3
Valitettavasti hieman Tampereen karsinnan jälkeen sitten alkoi haasteet kropan kanssa. Lopputulemana karsinaturneemme päättyi siihen. Sitkeästi yritimme treenilepoa, hoitoja ja yhtä jos toista, mutta lopputulemana oli pakko luovuttaa. Konsultointia moneen suuntaan, Marin CST-hoito, kipulääkitys ja nyt totaali treenilepo ainakin pariksi viikoksi. Toivotaan, että saamme kropan kuntoon ja pääsemme suuntaamaan katseen kohti tulevaa. Moskovaan me emme siis tänä vonna matkaa kisaamaan maailman taitavimpien tokokoirien joukossa. Tärkeintä on kuitenkin Tikka ja tulevaisuus sen kanssa <3 Kiitos Tarja, Mari, Christa ja Reviirin Pipsa sekä kaikki muut hengessä mukana eläneet <3
Mukaan mahtuu valitettavasti myös kurjia uutisia lähipiiristä. Tikan kanssa melkein saman ikäinen Metku ei enää ole täällä ;(. Metkulle sattui vakava tapaturma, jonka seurauksena Metkun matka päättyi. Ikinä en unohda sitä pikkuruista sisupussia, jonka kohtasin ensimmäistä kertaa pian kuusi vuotta sitten. Aina innokas ja vauhdikas :) Tikka ja Metku ovat matkanneet paljon samoja polkuja - monta yhteistä lenkkiä ja useampi yhteinen kisa. Parhaimapana mielessä tietenkin Porin TOKO SM-kilpailun karsinta päivä, jossa tytöt nousivat kumpikin palkintopallille erikoisvoittajaluokassa, kun kevät oli ensin yhdessä kalasteltu tuloksia kokoon SM-kilpailuun osallistumista varten. Aika kullatkoon kaikki muistot Metkusta <3
Kipinä puolestaan onkin sitten voinut melko mukavasti. Se on vaikuttanut rauhalliselta ja elämäänsä tyytyväiseltä ja enimmäkseen kivuttomalta. Gabapentin lääkitys tuntuu ainakin toistaiseksi soveltuvan sille oikeinkin hyvin. :) Kipinä on Hipustakin vaikuttanut varsin innostuneelta. Monen monituiset pussailut on suoritettuna. Hurjan näköistä, kun pienen pennun pää on kokonaan ison pahan malinoissin kidassa hellässä hoivassa!
Nyt ei ole pentuja hoidettavana kuin yksi eikä koiraa treenattavana, joten tässä pitää varmaan kehittää elämä itselleen :P
