TOKO PM 2015 Herning, Tanska

Ennen ja jälkeen matkan on ollut melkoista kiirettä. Välillä ihmettelen, että milloinkohan kiire helpottaa ja olisi aikaa vain olla? On ollut mahdotonta löytää aikaa päivittää blogiakaan. Jotain koitan nyt kirjoitella jälkikäteen tuota matkasta, kilpailusta ja kokemuksesta ylös, mutta ihan yhtä kattavaa raporttia tästä tuskin pääsee muotoutumaan kuin mitä Torinon matkasta tuli.

Matkan odottelu itsessään oli melko jännittävää, koska aika monella joukkueen koiralla tiedettiin olevan juoksuriski kisojen aikaan. Tikka oli yksi näistä. Fani ehti näpsäkästi tehdä oman juoksunsa ja tulla astutetuksi ennen kisareissua, mutta Tikka aloitti juoksunsa noin viikon ennen kisoja ja hyvässä peesissä tuli Tosi. Zip puolestaan oli viimeistelemässä juoksuaan. Niinpä lopputulemana reissuun lähtevässä Suomen joukkueessa oli kolme juoksuista koiraa - aika uskomatonta! Toisaalta aika kiva, että meitä oli useampi, koska pääsimme mukavasti lenkkeilemään yhdessä keskenämme ja saimme toisistamme myös treeniseuraa. Urokset kun jostain kumman syystä halusivat kiertää omia teitään ;).

Torstai aamuna lähdettiin ajoissa kotoa liikenteeseen. Kipinä oli jo edellisenä iltana mennyt luottohoitopaikkaansa siskolleni. Tällä kertaa vaihto tehtiin treenihallilla ja Kipinäkin jäi mukavissa tunnelmissa muiden huostaan. Torinon matkaa varten vein sen itse siskolleni ja oli hirveä jättää sitä, kun se olisi väen vängällä halunnut änkeä mukaani. Mutta sellainen Kipinä on - vannoutunut seuraamaan minua maailman tappiin asti! Torstai aamulle olin varannut eläinlääkärin tarkistuksen Ikaalisten kunnaneläinlääkäriltä. Niinpä ajoin aamulla aikaisin vanhempieni luokse, kävin lenkillä Tikan kanssa tutuissa maisemissa ja siitä jatkoimme eläinlääkärin tarkistukseen. Saimme terveen paperit ja näin ollen myös lentoluvan sekä matkaan mukaan Milbemaxin. 

Lääkärin vastaanotolta matka jatkui suoraan kohti Etelä-Suomea. Kävimme hakemassa Heidin ja Fanin kyytiimme ja jatkoimme matkaa lentokentälle. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja ehdimme mukavasti käydä syömässäkin ennen koirien jättämistä lentokentän väen huostaan. Koneeseen nousua odotellessamme näimme, miten hienoti lentokonetta lastaava mies nosti koirien boksit liukuhihnalle ja rupatteli niille mukavia. Jäi hyvä mieli lähteä lennolle, kun näki, että koiria kohdeltiin hyvin eikä bokseja roimittu miten sattuu.

"Taas me ollaan lähössä jonnekin ihmeen lentsikkaan. No, ihan sama, mä aattelin nukkuu!"

Kone lastauksessa. Koirat odottaa ekassa kärryssä vasemmalla lastausta.

Lento oli Helsinki-Vantaalta suoraan Kööpenhaminaan, josta jatkoimme matkaa vuokra-autolla kohti Herningiä. Tanskan maisemat kolmen tunnin ajomatkalta jäi meiltä näkemättä, koska oli jo pilkkopimeää. Takaisin ajaessamme puolestaan oli aivan järjettömän usvaista, joten emme silloinkaan nähneet mitään! Emme edes hahmottaneet sitä suurta siltaa jonka ylitimme tietullin maksaen. Höh! Meidän vuokra-auto oli muuten aika hieno - aivan uuden karhea valkoinen Honda Civic :)

Hotelli huone Skandic Herningissä oli mukavan tilava ja muutenkin viihtyisä. Ainoa selkeä miinus minulta lähtee siitä hyvästä, että kylppärin lattia oli jäätävän kylmä - hyrr! Tällä kertaa nukuin ensimmäisen yön hyvin. Seuraavana aamuna lähdinkin sitten tavoilleni uskollisena reippailemaan Tikan ja Fanin kanssa. Yhtään en tiennyt, minne koirien kanssa olisi kannattanut suunnata, joten umpimähkää lähdin vain seikkailemaan ja laitoin SportTrackerin raksuttamaan reittiä. 

Löysin kivoja metsiä polkuineen ja onnistuin löytämään myös kukkulan, jonka päältä kävin tirkistelemässä maisemia. Myöhemmin selvisi, että kukkulalta katsellessani olin onnistunut arvaamaan oikein kisapaikan, joka oli aivan kukkulan lähellä. Aika hauskaa. Kilometrejä tällä lenkillä kertyi kuutisen kilometriä :).

Löysin myös kadun, jossa oli omakotitaloja. Kaikki tanskalaiset talot näyttivät olevan kivestä rakennettuja ja valtaosa jollain tapaa tosi söpöjä. Pihat oli kauniisti hoidettuja ja kuitenkin aika yksinkertaisia. Mielenkiintoista oli se, että tanskalaiset eivät suojanneet ikkunoitaan, kuten meillä täällä Suomessa tehdään. Kaihtimia ei juuri näkynyt ja jos niitä oli, ne oli auki. Verhoja ei vedetty ikkunoiden eteen. Olikin jännää kävellä kadulla, jossa ikkunat oli melko matalalla ja näin taloihin näki sisään mennen tullen. Suomalaisen jörön kansan edustajana se tuntui tosi hassulta :) Tikka ja Fani oli aamulenkillä ihan tosi valokuvauksellisina, kuten kuvasta näkyy... Tykätyin hurjasti Tanskan lehtipuisiin metsiin. Havupuita ei kovinkaan paljoa näkynyt ja lehtiä oli puissa vielä runsaasti enemmän kuin Suomessa samaan aikaan. Muutama viikko aikaisemmin ja nuo metsät olisi varmasti olleet aivan sykähdyttävän kauniissa ruskan väriloistossa! 

Hieno oli myös Herningin kaupunki, jossa kävin pari kertaa lenkeillä seikkailemaassa. valtava kävelykatu, joka oli tosi pitkä ja täynnä erilaisia ravintoloita ja kauppoja. Jotenkin sekin oli kovin nättiä, ei lainkaan karua. Yhtenä iltana kuljin tuota kävelykatua sen päähän ja siitä jatkoin autotien varressa kävelykaistalla - ainakin kaksi kilometriä ihan vain viivasuoraa baanaa :o.

Lenkin jälkeen oli vuorossa aamupala ja sitten käytiinkin juoksukoirien kanssa treenimässä ja lenkilläkin vielä. Hauska, miten hotelli oli kaupungissa, mutta siitä vain joidenkin satojen metrien päässä oli iso ratsastustalli ja tallin toiselta puolelta lähtikin sitten valtavan suuret laitumet, joissa oli valtavia ylämaankarjaa (?) laiduntamassa. Wau, niiden kyllä kelpaa niillä laitumilla. Eräänä päivänä yksi reittivalintamme kulki valtavan suuren lammaslaitumen halki! Tikan mielestä olisi ollut kiva ryhtyä vähän paimentelemaan ;).

Kisapaikalle menimme iltapäivällä. Kaikki muut, paitsi juoksuiset koirat tekivät viralliset harjoituksensa siellä. Matto osoittautui odotetusti kivikovaa pohjaa vasten olevalksi messumatoksi eli oli tosi liukas ja tassuja polttava. Mutta voi jestas kun oli hienosti lavastettu kehä! Tosin lavasteet taisi olla vain sen vuoksi, että kyseessä oli näyttelyiden pääkehä... 

Harvoin näin hienossa kehässä tokotellaan!

Illalla menimmekin sitten tietenkin porukalla syömään italialaiseen. Ehkä jonain päivänä opin alistumaan siihen, että joudun aina salaattien uhriksi ulkomailla, mutta tällä kertaa onneksi lopulta löytyi sovellettu annos riisiä ja kanaa. Se olikin sitten niin suuri, että ähky tuli enkä jaksanut annosta kokonaan. Eikä se ollut kyllä järin ihmeellisen makuistakaan, harmi!

Seuraavana aamuna kävin vain Tikan kanssa ulkoilemassa. Nappasin aamun pimeydessä yhden kuvankin. Torinossakin otin aamulenkillä kuvan tällaiselta kävelysillalta, joka meni yli rautatien ja kadun. Torinossa se oli vain valtavan paljon suurempi, mutta Herningissä se puolestaan oli hauska siitä, että molemmissa päissä silta laski kiertäen katutasoon tasaisena eli sitä pääsi pyörälläkin hienosti kulkemaan! Tanskassa muuten oli pyöräilijöille merkittynä omat kaistat ja pyöräily tuntuikin siellä olevan tosi suosittua. Mutta heijastimista niillä tanskalaisilla ei ollut mitään käsitystä. Mahtoivat ihmetellä meikäläistä siellä heijastimien ja heijastinliivieni kanssa :).

Aamupalan jälkeen suunnattiin kisapaikalle, koska muilla kuin juoksuisilla olisi vuorossa ensimmäinen kisapäivä. Lopulta järjestelyissä oli päädytty sellaiseen ratkaisuun, että paikkikset suoritetaan putkeen ensimmäisen päivän päätteeksi. Näin ollen meillä tulisi juoksuisten kanssa olemaan liikkeett putkeen ja vain paikkikset katkaisemassa välissä.

Oli toisaalta ihan tosi kiva saada lauantaina keskittyä muiden suomalaisten tsemppaamiseen ja auttamiseen heidän suoritustensa osalta. Lauantain kisajärjestys arvottiin perjantai iltana seuraavan kuvan mukaiseksi. Samaa järjestystä noudatettaisiin juoksuisten kanssa ensimmäisen päivän setissä ja paikkiksissa, toinen setti menisi sitten sunnuntain liikejärkän mukaan. Ensimmäisen setin viimeisenä liikkeenä oli zeta (i-m-s) eikä se tainnut keneltäkään suomalaiselta mennä ihan täysin nappiin. Zen, Tikka, Tosi ja Zip tekivät kaikki asentovirheen (Tikka kaksi), Kaaos meinasi vähän lähteä lentoon alussa ja Macillakin oli vähän vaikeuksia. Jotenkin hassua. Omalta osaltamme tiedän hajonneet palaset, mutta hassua että melkein koko joukkueella oli haastetta samassa liikkeessä.

Päivä meni tosi nopeasti, koska koiria oli alle 30 ja liikkeitäkin tehtiin vain noin puolet. Olimme siis hyvissä ajoin jo takaisin hotellilla. Silti olin päivällä käynyt Peten kyydissä hotellilla toteamassa, että siellä se Tikka nukkuu kuin tukki... Lähdin Tikan kanssa jälleen lenkille, kun palasimme kisapaikalta. Seuraavana olikin sitten vuorossa kisajärjestäjien järjestämä illallinen hotellilla kaikille joukkueille. Paikat pöydissä oli ennalta määritelty. Minä ja Heidi olimme suomalaisista samassa pöydässä. Illallinen vierähti mukavasti ja sen jälkeen taas uni maittoi. 

Sunnuntaina saatiinkin sitten juoksuisetkin jo kisapaikalle, mutta toki ne eivät saaneet tulla kisatilaan ennen kuin viimeinenkin koira oli suorittanut oman settinsä. Siitä ei sitten ollutkaan aikaa kuin pieni hetki meidän viralliseen treeniin ja Tikalla siitä noin vartin verran aikaa ensimmäiseen kisaosioonsa. Päivä oli vierähtänyt jännittäen muiden suomalaisten menestystä. Joukkueen tilanne oli auki, koska suomalaisista oli kolme suorittamatta. Suomi kuitenkin vei joukkuekullan hienosti 40 pisteen keulalla - aika jäätävää :). Lisäksi tietenkin itkimme porukalla Christan ja Kaaoksen, Katjan ja Zenin sekä Jessican ja Macin viimeistä kisaa maajoukkueessa. Miten valtavan paljon he ovatkaan tehneet uurastusta joukkuueessa olo aikanaan ja miten valtavan paljon he ovat sinä aikana saavuttaneet niin joukkueena kuin yksilötasolla. Huikeaa! Mutta kuten Jessica sanoi, kaikkea aikansa. Siinä on suuret saappaat täytettäväksi tulevalle edustusjoukkueelle, hui!

Vihdoin viikonlopun pitkän pitkä odotus ja koko syksyn odotus oli tullut päätökseen ja oli aika ryhtyä tosi toimiin oman koiran kanssa. Treeneissä onnistuin pysymään hyvin siinä suunnitelmassa mitä olin ajatellutkin. Tikalle tanskalainen omituinen valkoinen merkki ei ollut mikään ihmetys. Ruutua en sille esitellyt. Kapulan nostoihin hain hieman tatsia. Eniten taisin uhrata irrotuksille, koska Tikka oli vähän sitä mieltä, että isot kisat, iso kehä - liimaan kiinni :P. Poistuin harkoista aiemmin, koska ennalta oli sanottu, että meillä olisi vain viitisen minuuttia aikaa omaan suoritukseen. Aikaa oli kuitenkin noin vartin verran, joten Tikka ehti hyvin jäähdytellä itseään siinä ajassa. Minä en vain koskaan tavoittanut sitä fiilistä, mitä tuollaiseen kehään marssiessa olisi pitänyt tavoittaa ja se näkyi kyllä suorituksessa. Minä olin kuin ikkunaa päin lentänyt pikkulintu kehässä ja Tikka yritti epätoivoisesti räpiköidä mukanani. Kunnia Tikalle, sillä sen rooli tämän syksyn synkkyyden aikana ei ole ollut helppo valmistautua isoihin kisoihin. Minä en ole ollut läsnä sillä tavoin kuin olisi pitänyt enkä ollut kehässäkään. Siihen yhteen kehään kulminoitui niin paljon. Silti, zetasta huolimatta, me lähdettiin kehästä ulos voittajina, koska meidän ainoa tavoite Herningiin lähtiessä oli, että minä onnistun pysymään kasassa tuon reissun ajan. Torinossa itkin kehien jälkeen onnesta, Herningissä ekan kehän jälkeen en itkenyt vaan sisuunnuin ja vasta viimeisen kehän jälkeen tuli tippa linssiin keskenäni maailman hienointa koiraa palkitessani <3.

1. kehä

Tunnistusnouto - 7,5 / 8 / 8 / 7

Tikka lähti tosi hitaasti tunnariin, varmasti monen asian summana, sillä ei sinänsä ole edes mitään merkitystä miksi. Asia menee jokatapauksessa treenilistalle. Muuten tykkäsin itse tunnarista; haisteli tarkasti, mutta siististi ja otti oman heti kun osui sille. Palautus on reipas ja pito hyvä.

Seuraaminen - 7,5 / 8,5 / 8,5 / 8,5

Heh, on kai kehitytty Torinosta tuomarien mielestä, mutta omasta mielestäni vedettiin Torinossa huomattavasti paremmat setit seuruuta. Tosin ihan siististi Tikka teki nytkin. Hankalaa seuruussa oli se, että liikkeenohjaajan ääni kuului kovaäänisistä, jotka oli suunnattu siten, ettei se kuulunut tiettyyn osaan kehästä juuri ollenkaan ja joutui ihan todella pinnistelemään, että kuuli käskytyksen!

Ohjattu (vasen) - 8,5 / 8 / 8 / 8,5

Tähän olen varsin tyytyväinen. Vauhti ei ollut Tikaksi hyvää, mutta se hanskasi alustan tosi hienosti! Irrotuksessa tosin taisin joutua tekemään puolet työstä, joka koiran olisi pitänyt hoitaa ;).

Zeta (i-m-s) - 0 / 0 / 0 / 0

Eipä siinä sitten jälkipolville kerrottavaa. Kaksi väärää asentoa. Uskomatonta. Tikka on tehnyt asennot kuitenkin aika varmasti pitkän aikaa. Kesäinen piirinmestis oli jokin työtapaturma istumisen osalta, mutta tämä oli jotain omaa luokkaansa. Tikkaa en kuitenkaan osaa tästäkään syyttää vaan menen katselemaan peiliin ja harjoittelen seuraavaan kokeeseen flown tavoittelua... Tämä liike kuitenkaan jäänyt painamaan meidän vaakakupissamme yhtään. Shit happens ja kisasuorittus jatkuu :)

2. kehä

Paikkikset, joista kummastakin täydet kympit kaikilta tuomareilta <3.

3. kehä 

Metalli - 9 / 8,5 / 9 / 7,5

Tuomarien hajonta joissakin liikkeissä oli melko suurta, kuten tässä. Irrotus oli taas tahmalo, se on selvää se ja vaatii rokotuksensa. Olen tähänkin liikkeeseen tyytyväinen.

Luoksetulo - 8 / 8,5 / 8,5 / 8,5

Tämä oli aika kiva. Vauhti on hidas suhteesssa normaaliin, mutta videolla näkee hyvin, että liikkeelle ei vaan pääse, kun pohjasta ei saa mitään tatsia. Maahan meno oli harmillisesti vino ja vei varmasti pisteitämme myös.

Ruutu (oikea) - 8,5 / 8,5 / 9 / 8,5

Tämä meni myös mukavasti. Vauhdista oli pois tehoja, mutta silti varsin kivasti vauhtia ja Tikka teki hienoti mitä piti kuten osasi.

Kauko (i-s-m-s-i-m) - 9 / 10 /8,5 / 9

Tikka teki just niin hienosti kuin voi. Ei millinkään liikahdusta takajaloissa, vaikka oli huono liukas ja kova pohja. Ja hei, arvokisoissa yhdeltä tuomarilta kymppi kaukoista!!! Tällä mä elän ja kauan <3

Heidi kävi kipittämässä meille palkat ja palasi jännäämään Oilin suoritusta. Sanoi tullessaan sen verran, että Tikankin tulos riitti takaamaan joukkueelle kultamitalin. Hienoa! Tärkeintä sillä hetkellä itselleni oli kuitenkin se maailman hienoin koira mikä edessäni oli ja se, miten me oltiin noustu eri kuplista ja isosta epäonnistumisesta zetassa suorittamaan suorituksemme loppuun yhdessä ja kunnialla. Olin onnellinen. Ykköstulos jäi raivostuttavan pienestä kiinni, kuten MM-kisoissa pronssi mitali, mutta elämä on! 

Jälleen kerran - miten hienoa on ollut jälleen kerran saada olla mukana näin hienon joukkueen matkassa ja niin taitavien ja kokeneiden joukkuelaisten ja koiranohjaajien opeissa. On huikeaa päästä edustamaan paitsi kotipaikkakuntaansa, yhdistystään, treenitovereitaan ja ihan kaikkea, mutta ennen kaikkea Suomea. Näin Suomen itsenäisyyspäivän lähestyessä on pakko todeta, että on se vaan hienoa, että meillä on oma itsenäinen kotimaa, jossa asiat on loppujen lopuksi tosi hyvin!

Palkintojen jaossa pääsimme hurraamaan paitsi hienoa joukkuettamme niin myöskin Oilia ja Zipiä, jotka upeasti haastavalta juoksuisen kisapaikalta kipusivat henkilökohtaiselle hopealle. Aika mielettömän hienoa. Lämpimästi onnea Oili ja Zip sekä toiseksi parhaasta suomalaissijoituksesta vastannut superpari Christa ja Kaaos, jotka niukasti tipahtivat neljännelle sijalle. Hieno päätös maajoukkueuralle kuitenkin, kuten myös Jessicalla ja Macilla sekä Katjalla ja Zenillä! Kaikki muut suomalaiskoirakot yltivät ykköstuloksiin, sekin on aika huimaa!

Lämmin kiitos kuuluu myös Pirkolle, joka toimi joukkueenjohtajanamme tälläkin reissulla. Sekä Petelle ja Sadulle, jotka olivat myös matkassa mukana ja hoitivat monenmoista hommaa meidän joukkuelaisten puolesta. Olette arvokkaita kaikki! <3

Illalla kävimme tietenkin taas kaikki syömässä ydessä ja kippistelemässä hienolle menestyksellemme. 

PM2 Oili ja Zip. Hienoille hävisivät, sillä voiton vei MM1 Miriam ja Casey!

"Tiiättekö näissä palkintojen jaoissa on kiva kaahottaa kentällä muiden
hurratessa, mutta on näissä välillä aika mälsää..."

Sivistynyt Tiuhti.

"Vaikken mää menestynyt kovin hyvin (kuulemma),
niin mää olin silti näääääin taitava (kuulemma)."

Suomen lipun kannattelija!

Kotimatka Heidin kanssa lentokentälle sujui armottoma sumun halki. Kuvasta voi päätellä, että jollain isolla sillalla huristeltiin, mutta muusta ei tiietä! 

Ressaantuneet koirat lentokentän hulinassa Herningissä
odottamassa kotimatkalle pääsyä :)

  

Suuren suuri kiitos yhteistyötahoillemme sekä tietenkin Kennelliitolle, jonka luottamusta saimme nauttia tullessamme valituiksi tälle matkalle tämän hienon joukkueen kanssa! Suuren suuri kiitos kaikille meitä auttaneille ja tukeneille, tunnistatte kyllä itsenne! Erityiskiitos menee kuitenkin kotiin <3 sekä Piialle <3 !