Ipanan elämää

Yhteiset päikkärit.

Olen ollut melko laiska bloggailemaan viime aikoina, noin muutoin ei kovin laiskoja olla oltu tuon maajoukkuekarsintaturneen myllerryksessä. Ipa on päässyt melkoisen seikkailun elämään meidän kanssamme tähän mennessä. Ipa on ollut laumassamme jo kohta neljä viikkoa! En ole edes tajunnut, että eilen se ehti jo hurjaan 12 viikon ikään. Silloin, kun Ipan hain matkaamme, niin mietin vielä, että josko kuitenkin peruisin homman, että mitenköhän jaksan ja ehdin. Onneksi Ipa kuitenkin lähti matkaamme, sillä se on hurjan kiva pentu ja tuonut laumaamme paljon iloa. Tässä teille hieman Ipan seikkailuista :)

Ipana on päässyt seikkailemaan monenlaisissa erilaisissa paikoissa. Se on käynyt neljässä eri treenihallissa ja ainakin kolmella eri ulkokentällä treenimässä. Se on käynyt kyläilemässä eri paikoissa ja ollut mukana matkassa kahdessa maajoukkuekarsintakokeessa. Se on matkustanut autossa isoja kilometrimääriä, ollut mukana koulussa ja kouluttamassa. Se on käynyt sääolosuhteiden pakottamana monet lenkit keskustassa ja tässä lähiympäristön vilskeessä ilman ongelmia. Se on kohdannut erilaisia ihmisiä ja koiria ja saanut leikkiä useamman eri pennun kanssa. Lisäksi se on ollut mukana luennolla ja palavereissa.

Ipa on ollut kaikkialla todella reipas ja rento tyyppi. Se ei ole järin vilkas vaan ennemminkin rauhallinen ja ajattelevainen. Ipa osaa rauhoittua hienosti syliin ja erilaisiin tilanteisiin. Kotonakin se on pääasiassa varsin rauhaisa kaveri, joskin välillä pennun elämään kuuluu hurjat raivoipäiset hepulit, jolloin piru on irti :).

Omat koirani suhtautuivat Ipaan liki viikon ajan aika välinpitämättömästi. Olivat sitä mieltä, ettei täällä mitään pentua ole, ainakaan jos käyttäytyy kuin sitä ei olisi. Jos Ipa haastoi tyttöjä leikkiin, se sai vastaukseksi tylyn hymyn. Viikon jälkeen Tikka lopulta suli pennulle ja ne ovatkin olleet melkoisia leikkimaakareita sen jälkeen, kun Ipa tajusi, ettei täällä saa juosta sisällä eikä leikki ole mitään kaahotusta. Tikka tämän kaiken Ipalle opetti. Olen saanut vain seurata vierestä, miten Tikka on lopettanut leikit kuin seinään poistuen paikalta, jos Ipalla on lähtenyt mopo käsistä. Selkeästi Ipa oli tottunut sisarusten kanssa jo astetta hurjempaan menoon ja vei useamman päivän aikaa ymmärtää, ettei sillä keinolla saa tällä leikkikaveria. Nätisti ja päättäväisesti Tikka on pari kertaa myös sanonut Ipalle, kun on ollut tarpeen vetää rajoja pennun elämään.

Kipinä ja Ipa päikkäreillä.

Kipinä puolestaan ei edes ole mikään leikkitäti luonnoltaan ja kipeä selkäkin varmasti himmailee sen intoja pentua kohtaan. Kipinä on ollut aina pentuja kohtaan enemmän äidillinen kuin leikkitätimäinen. Ipaakin se on alusta asti halunnut huomioida vain nuolemalla ja huolehtimalla. Ipa ehti viikon verran olla ja venytellä Kipinän sietokykyä, kunnes Kipinä päätti, että tyyppi ei aio ihan heti lähteä ja saa luvan oppia säännöt. Yhden ainoan kerran Kipinä on kertonut harvinaisen harvasanaisesti Ipalle, että miten tässä laumassa systeemit pelaa. Ipa latasi kiljuen maailman toiselle laidalle ja pari päivää oli iisisti Kipinän kanssa, sen jälkeen tilanne normalisoitui; Ipa kunnioittaa Kipinää ja toisinpäin, mutta molemmatkin rakastaa ihan yhtä paljon lutata toinen toistaan. Melkoisen herttainen parivaljakko, kun koko eroa on kuitenkin kohtalaisesti :)

Ipa on myös ahkeraan päässyt harjoittelemaan tokon alkeita. Se osaa aika hienosti tarjota jo sivulletuloja kivalla tekniikalla. Maahanmenoa on haettu jo vihjeen alle. Istumisen ja seisomisen tarjoaminen on vähän hukkunut nyt maahanmenoprojektin lomassa. Liikkeestä seisomista on kuitenkin tehty aika kivalla menestyksellä. Kosketusalusta ja nenätarget ovat myös tulleet tutuiksi. Nouto etenee huimaa tahtia, mikä on hauskaa, koska Ipa oli aivan järjetön jyrsimään kaikki kapulan kaltaiset tavarat alkuunsa enkä meinannut päästä mitenkään liikenteeseen asian kanssa. Luoksetulon se pinkoo lujaa - tänään otettiin matkalle namikippohäiriö, joka ei olisi voinut vähempää kiinnostaa luokse pinkovaa Ipanaa <3. Luopuminen on hurjan pitkällä ja aktiivinen tarjoaminen on kotona aika-ajoin jopa rasittavan aktiivista :). Leluilla Ipa leikkii hienosti ja se alkaa sujua myös ruoan lomassa, mikä alkuun oli mahdotonta. Lelujen vaihto ja kapulan vaihto leluun / namiin sujuu myös nyt hienosti. Nami-lelu-nami vaihtareita pitää edelleen kyllä muistaa tehdä. Asenne leluihin, leikkiin, herkkujen tienaamiseen ja yhteiseen tekemiseen ovat mahtavat. Ipa on osoittautunut alun pentumaisen ihmettelyn jälkeen varsin keskittymiskykyiseksi, aktiiviseksi ja innokkaaksi penneliksi.

Lenkillä: isin Tilda, Ipa, Tikka ja Kipinä.

Arjessa Ipa on noin 7 tuntia töiden takia kuivana eli ei pissi eikä kakkaa sisälle, mikä on kerrassaan hämmästyttävää tuon ikäiseltä pennulta! Naapurin mukaan ei ole myöskään metelöinyt täällä kotona ollessa - mainiota! Ulkona se on pääsääntöisesti vapaana, mutta kulkee todella hienosti myös hihnassa, suorastaan pelottavan hyvin :) Olen koittanut kyylätä, että koska herää autoille, pyörille, juoksijoille ja muille liikkuville asioille, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole käyttänyt silmää vielä muuta kuin omille koirilleni / lauman mukana lenkkeilleille koirille. Tähän en ole juurikaan puuttunut, koska Ipa ei ole jäämässä minulle ja valtaosaa ihmisistä tämä käytös ei häiritse. Omilta koiriltani en tällaista sallisi eivätkä ne myöskään siten anna Ipalle mitään vastetta tässä asiassa. Ipalla käytös on hyvin vähäistä ja lievää, joten olkoon. Jos alkaa lisääntyä tai muuttua jotenkin raskaaksi, niin sitten reagoin siihen.

Niin ja tärkein tietenkin. Eli Ipahan tuli minulle tällaisena väliaikaisena ratkaisuna, koska sen takapää oli selkeästi heikko verrattuna muuhun sisarusparveen. Ipa on nyt kaksi kertaa ollut Marin taidokkaissa hyppysissä ja itse olen tehnyt sen mitä olen osannut ja voinut - yrittänyt taitojeni mukaan tukea Marin työtä ja Ipan kehitystä. Takapään kehitys onkin ollut silmin havaittavaa. Liikkuminen on paljon parempaa ja sujuvampaa. Etu- ja takaosa alkaa pelata hiljalleen samaa peliä, pupulaukka alkaa olla kadonnut muisto. Tasapaino ja koordinaatio on kehittynyt. Ipalle ei tuota mitään vaikeuksia suorittaa teknisesti puhdasta sivulle tuloa etukautta. Se esittelee aika-ajoin asentoja treenatessa omasta valinnastaan johtuen superhienoja painonsiirtoja takaosalle eli kaukoistakaan ei näyttäisi muodostuvan ongelmaa takapään vuoksi. Tilanne näyttää siis varsin hyvältä. Melkein jo ensimmäisten viikkojen aikana ehdin itkeä verta ja kyyneliä näin hienon koiran kehnon kropan tilanteen vuoksi, mutta ehkä sittenkin kyse oli vain esim. puristuksissa olosta synnytyksessä tms. Onneksi meillä on tässä maassa näitä supertaitavia kraniosakraalihoitajia <3.