Olemme olleet erittäin epäahkeria treenaajia paimennuksen osalta. Viime kesänä taidettiin käydä kokonainen kerta treenaamassa ja tänä kesänä käyntejä on kertynyt huimat kaksi kappaletta. Kehityksen määrä on jäätävä, kuten voitte kuvitella ;) Minä en tajua hommasta vieläkään yhtään mitään, mutta Tikka tajuaa siitä edelleen, mikä tietenkin on pääasia.
Annella tänä vuonna paimennuksessa olevat lampaat ovat aika erilaisia kuin aiempina vuosina olleet. Tämän vuotisia ei niin kovin huoleta, jos lauma jakaantuu, ne eivät kovinkaan voimakkaasti pyri pysymään kimpassa. Uuhet taas eivät jaksa aina ihan hetkahtaa koirasta. Jos nälkä iskee, ne jäävät jyystämään heinää tai jos siltä tuntuu, niin kääntyvät uhittelemaan koiralle. Ajattelin, että Tikka väistäisi, jos uuhi alkaisi uhitella, mutta ei sentään, hyvin on säilyttänyt asemansa. Sen sijaan se oli vähän hölmistyneen avuton, kun yksi uuhista päätti alkaa kesken kaiken aterioida :). Tikka on kuitenkin todella kokematon lampaiden kanssa ja sikäli kiltti, ettei se ainakaan toistaiseksi ole osoittanut intoa käydä tuumaamassa, että mars matkaan!
Melkein alan innostua paimennuksesta nyt, kun Tikka yllättäen löysi flänkit! Pentuna se kyllä flänkkäsi, mutta sitten ne katosi jonnekin varmaan oman säätämiseni vuoksi. Nyt ne löytyi ja voi miten kiehtova maailma alkaa raottautua edessämme lampaiden kanssa. Mistähän saisi kelloon lisää tunteja vuorokautta kohden? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti